Lisäys 1v1 pelaamiseen

Ajatellessaan ihminen luo erilaisia näkökulmia. Mitä enemmän hän pyrkii tulemaan pois omalta mukavuusalueelta, sitä suuremmat mahdollisuudet on kehittyä. Lukkiutuminen yhteen malliin ei tätä prosessia edesauta, päinvastoin saa näkökulmat suppeammiksi ja kehitys hidastuu. Erilaisten ideoiden kohtaaminen opettaa, vaikka uuden kokeminen voi tietenkin järkyttää. Se voi myös helpottaa, kun huomaa miten pienimuotoista oma ajattelu on ollut. Seuraavassa käyn läpi muutamia kohtia, jotka vaativat 1v1 pelaamisesta tekstistä täydennystä. Teksti ei ollut sellaisenaan riittävän kattava. Kuvilla täydennettynä se olisi ollut, ehkä.

Pelaajien ei tarvitse kaikkea tietoisesti ymmärtää vaan useat tilanteet tapahtuvat automaatioina, opittuina. Jos vastustaja tekee jollekin osa-alueelle ylivoimia, puolustavat pelaajat alitajuntaisesti liikkuvat kohti tuota aluetta etenkin, jos pallo on sillä alueella. Tällöin jokaiselle tulee oma pelaaja, jota vastaan pelata eli 1v1 tilanne.  Reagoimalla puolustava joukkue siis estää ylivoimien syntymisen vaarallisille alueille. Voihan pelin kannalta olla parempi antaa vastustajan tehdä ylivoimia siihen suuremmin reagoimatta. Esimerkiksi kaukana omasta maalista. Pelaajien toimintaan vaikuttaa paljon pelin painopiste ja millä kentän alueella ollaan.

Peliä pelataan 11v11. Valmentaja valmistautuu otteluun pohtien kokoonpanoa tehdessään vastustajaa. Hän asettaa tiedossa olevaa nopeaa laituria vastaan nopean puolustajan, joka mahdollisesti pelaa poissa parhaalta pelipaikaltaan. Näin auttaen omaa joukkuettaan. Ajattelumallin mukaan on siis tapahtunut 1v1. Toinen valmentaja ohjeistaa joukkueen puolustamaan niin, että tämä vastustajan vaarallinen pelaaja saadaan vaarattomaksi ylivoimia luoden. Prässätessä tiedetään kumpi vastustajan toppari on heikompi avaamaan peliä. Hyökkääjä kehotetaan prässäämään niin, että pallo pelataan tälle topparille. Näin joukkue saavuttaa mahdollisen hyödyn. Pelataan siis yksi vastaan yksi joukkueen puolustamista edistävällä tavalla. Silti ottelua ei lähdetä suoranaisesti pelaamaan näiden tilanteiden kautta.

Liikenteessäkin on erilaisia muuttuvia tekijöitä: liikennevalot, jalankulkijat, muut autoilijat, kaistat ym. Kaikki nämä ovat tärkeitä liikkumisen kannalta ja vaikuttavat tapahtumiin. Asiayhteydestä voidaan irrottaa esimerkiksi liikennevalot, jos siihen halutaan erityisesti keskittyä. Se on yksi osa-alue autolla ajamista eli liikenteen 1v1-tilanne. Jono liikkuu yhdessä, mutta liikennevalot määrittävät kiihdytätkö vai jarrutatko. Samalla huomioit muut kanssakulkijat, eikö vain? Sama tapahtuu myös ottelussa.

Teoria on yhdenlainen lähestymistapa, ajatus miten pelin voi nähdä eritavoin. Sen selkeys piilee siinä, miten sitä haluaa tulkita. Pääsääntöisesti valmentajat haluavat luoda sekä puolustaessa että hyökätessä ylivoimia. Vastustaja taas pyrkii ne eliminoimaan. Jälleen riippuen millä alueella tämä ylivoima tapahtuu. Jokainen pelaaja tunnistaa kentällä sen oman vastustajan jota vastaan pelata. Syntyy siis 1v1. Jos yksi vastustaja lähtee pois alueelta ja toinen tulee tilalle, pitää pelaajan tässä tilanteessa reagoida muuttuviin tekijöihin. Tuosta uudesta pelaajasta tulee hänelle nykyinen 1v1-tilanne. Naamat vaihtuvat mutta yksykkönen säilyy.

Jokaisessa ajatuksessa, teoriassa tai pelitavassa on omat heikkoutensa. Jos ei olisi, ei tätä pelitapaa tai teoriaa kyettäisi missään olosuhteissa voittamaan. Hetken päästä muut ryhtyisivät samaa ajattelumallia käyttämään. Kuten aikaisemmassa tekstissä totesin, ei kaiken tarvitse aina olla mustavalkoista, vaan asioita voi miettiä eri näkökannoilta. Jalkapallo on peli missä on yhtä monta tapaa kuin on toteuttajaakin. Kaikesta ei tarvise olla samaa mieltä ja se on pelin hienous, suola. Lähestymistapa voi olla pallollisen pelaamisen tai sitten puolustamisen kautta. Se voi olla yksykkösten tai ylivoimien kautta. Jokainen valitsee omansa tai poukkoilee näiden ajatusten välillä.

 

1v1 pelaamisesta

Ottelussa asiat tapahtuvat tiedostamatta, yllättäen ja vain yhden kerran. Toista samanlaista tilannetta tai suoritusta ei eteen tule. Eihän se virta mihin astut, ole seuraavalla kerralla enää sama virta. Pelaaja toimii analyytikkojen pilkkomien mallien mukaisesti, sitä suuremmin pohtimatta. Hänen vaistonsa käskevät niin tekemään. Taidot ovat kehittyneet siitä lähtien, kun hän pelaamisen on aloittanut.

Jalkapalloa pelataan 11v11 eli kentällä on 11 kertaa yksi vastaan yksi tilanne. Se, missä tai missä muodoissa tämä ilmenee, on muuttuvaa. Tilanteet eivät aina esiinny  juuri sillä hetkellä. Ne tapahtuvat silti. Yleisesti ajateltuna yksi vastaan yksi pelaaminen käsittää hyökkääjän, jolla on pallo ja häntä vastassa on puolustaja. Tästähän se periaatteessa lähtee, käytännössä ei näin välttämättä ole.

Jos mietitään aluepelaamista niin siinäkin ollaan yksi vastaan yksi tilanteessa, joko välittömästi tai välillisesti. Jokaisella pelaajalla on alueensa, jota puolustaa. Vastustajan siihen tullessa, on tarkoitus pelata tätä vastaan. Jos vastustajaa ei alueelle tule, on puolustajan siitä huolimatta huomioitava mahdollinen liike alueelleen.

Painottoman puolen puolustaja pelaa samalla puolella olevaa hyökkääjää vastaan. Vaikka painetta ei olekaan, on hänen tiedostettava missä vastustaja on sekä miten häntä vastaan on järkevintä pelata. Pakin on huomioitava tekeekö vastustaja liikkeen etupuolelle vai selustaan. Topparilla tilanne on sama oman joukkueen ollessa pallollisena. Hänen on koko ajan oltava selvillä miten hyökkääjä on sijoittunut tai missä mahdollisesti on se pelaaja, jota vastaan hän tulee pelaamaan. Hän siis pelaa yksi vastaan yksi tilanteen paljon ennen kuin se sellaiseksi muodostuu.

Pelinavaamisvaiheessa puolustaja liikkuu leveyteen tehden topparille sekä keskikenttäpelaajalle tilaa. Samalla hän huomioi lähimpänä olevan vastustajan pyrkimällä sijoittumaan peliä parhaiten edistävällä tavalla. Vaikka vastustaja ei olisikaan lähellä, on tässä tilanteessa pelaajalla yksi vastaan yksi tilanne.
Keskikenttäpelaajan toiminta perustuu edellisen kaltaisille suorituksille. Liikkumalla pelattavaksi hän pyrkii pelaamaan yksi vastaan yksi tilanteen itselleen mahdollisimman edullisessa asemassa. Voihan hän myös tarkoituksellisesti pallottomana vetää vastustajan itseensä kiinni, tehden muille tilaa. Näin joukkueen on mahdollista edetä ja luoda ylivoimia muualle.

Laitahyökkääjä miettii samaista tilannetta osallistumatta suoranaisesti peliin. Hän tiedostaa missä lähin vastustaja on ja miten tässä tilanteessa kannattaa sijoittua. Kuinka tällä sijoittumisella saavutetaan paras etu itselle tai toiselle? Maalintekoalueella kärki hakeutuu asemaan, josta voi tehdä maalin. Liikkeellään hänen tavoitteensa on irrottautua vartioinnista, ei aina välttämättä saadakseen palloa, vaan tehden tilaa muille pelaajille sekä kyetäkseen hakeutumaan irtopalloihin. Hän siis pelaa yksi vastaan yksi tilanteen.

Yksykkösiä tapahtuu joko puolustettavan tai hyökkäävän pelaajan ollessa sivulla, etu- tai takapuolella. Tämä tilanne tapahtuu pelaajan ollessa eri etäisyyksillä. Kuitenkin se tapahtuu. Kun analysoidaan pelaajaa ja pelaamista, toimintaa kentällä, pitäisikin miettiä miten hän selvittää tilanteet liikkumalla pelatattavaksi tai luomalla jollekin toiselle tilaa. Kuinka hänen sijoittumisensa vaikuttaa vastustajan pelaamiseen? Muodostaako hän näissä hetkissä itselle tai muille hyötyä? Auttaako kyseisen pelaajan toiminta muuta joukkuetta? Miten hän siis toimii yksi vastaan yksi tilanteissa?!

Jos pelaaja ei ole riittävän kykeneväinen irtautumaan vartioinnista tai osaa hakeutua pelatattavaksi, on hänen yksi vastaan yksi pelaamisensa puutteellista. Puhutaan pelikäsityksestä, sitähän se on. Koska päästää vastustaja kiinni ja, koska hänestä irtautua? Sama pätee puolustamiseen. Pelaaja voi olla erinomainen katkomaan tai riistämään, mutta jos hän jatkuvasti sijoittuu väärin, on hänen yksi vastaan yksi pelaamisensa heikolla tasolla.

Ihmetyttääkin, jos joku on kyvykäs sanomaan, ettei yksi vastaan yksi pelaamista tulisi miettiä. Tai sitä ei ole nykyjalkapallossa olemassa, se ei kuulu peliin. Koko pelihän perustuu eri vaiheissa eri tavoin näistä tilanteista. Hyökätessä, puolustaessa ja tilanteenmuutoksissa tämä esiintyy ja se halutaan muuttaa ylivoimatilanteiksi. Jo joukkueen taktiikkaa luodessa valmentaja miettii näitä kohtia tai juuri näiden tilanteiden kautta. Hän hakee parhaat mahdollisuudet voittaa ottelun niiden avulla. Lähestymistapa kertoo merkityksen.

Kun puhutaan 1v1 pelaamisesta, puhutaan kokonaisuudesta ja sen hallitsemisesta. Se ei ole yksittäinen pelin kohta, jota analysoida, vaan tapahtuu jatkumona läpi ottelun. Jalkapallo on tästä huolimatta joukkuepeli ja yksykköset osa kokonaisuutta.  Sen pitäisi aina olla lähtökohtana.

Asioita voi katsoa eri tavoin, pohtia ja etsiä vastauksia. Kaiken ei aina tarvitse olla sellaista mitä halutaan kuulla. Se voi olla myös mietiskelyä ilman suurempaa ratkaisua, avain uuden löytämiseen. Joku näistä poikkeavista ajatuksista voi antaa vastauksia omaan suhtautumiseen. Ei ole vain mustaa tai valkoista, joko tai. Asiat voivat olla monimuotoisempia tai yksinkertaisempia. Ne ovat sellaisia miksi ne haluataan muodostaa.

Se aika vuodesta

Juttu on julkaistu EOM: lehdessä. Lehti keskittyy jalkapalloon ja sen ilmiöihin.

On taas se aika vuodesta, kun media pursuaa analyysejä joukkueista ja päivittäin on luettavissa henkilökuvia paikallisista lehdistä. Ilmassa on sähköisyyttä ja tunnelmaa. On se aika vuodesta, kun stadionien seisomakatsomot täyttyvät kannattajista. Kyllä! Seisomakatsomot ovat käytössä, koska seuroissa on ymmärretty juuri siellä olevan tärkeimmät henkilöt – kannattajat. Katkarapuosastoon ei panosteta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Lämmitettävät istuimet on sammutettu, jos ne päällä edes ovat olleet.

On se aika vuodesta, kun voit nähdä tekonurmien vihertävän ja aistia niiden tuoksun. Näistä tuoksuista muutamat analyytikot ovat tehneet arvionsa joukkueiden vahvuuksista sekä heikkouksista. Spekulaatio käy valmentajien kyvykkyydestä ja lokakuussa huomataan kuinka väärässä nämä arviot olivatkaan. Ne pettävät, kuten parhaimillaan sateen kastelema nurmi. Silloin ei ääntä kuulu, ei näy.

Veikkausliiga alkaa värikkäänä sekä toivottavasti mielenkiintoisena. Odotukset ovat korkealla. Kykeneekö HJK katkaisemaan mestaruudettoman kautensa ja ennen kaikkea löytääkö Lehkosuo sen lääkkeen, jolla loukkaantumisista ja heikoista suorituksista päästään tasaisen varmaan tekemiseen? Odotusarvot ovat suuret, kuten isoimmalla ja kauneimmalla pitääkin olla. Millä tavoin saarella ollaan kyetty valmistautumaan uuteen aikaan? Aikaan, missä mikään ei enää ole kuin ennen. Viime kauden menestysreseptin uusiminen ei ole helppoa.

Kykeneekö lakeuksien ylpeys viemään toimintaansa seuraavalle tasolle? Tekemisen suunta on ollut oikea, mutta riittääkö johdolla maltti? Valmentaja vaihtui kauden alla, mikä tuo omat haasteensa sarjan alkaessa. Toivottavasti tämä on väliaikainen ratkaisu, ei seuran tulevaisuuden linjaus. Uudella valmentajalla ei ole ollut kuin hetki ajaa omia kuvioitaan sisään ja tämä ei voi olla näkymättä alkukauden otteissa.

Odotan mielenkiinnolla minkälainen murahdus käy Tampereelta. Viime kausi yhdessä vaasalaisten kanssa oli piristävä yllätys, mitä he kentällä esittivät. Saako tämä positiivinen suuntaus jatkumoa? Italialaista tuulahdusta saadaan kotimaiseen palloiluun muutenkin kuin television välityksellä. Se tulee Turusta, muttei Denniksen ravintolasta. Kupittaan lehtereillä voi katsoa mihin suuntaan Kuqi joukkoineen pelaamistaan vie. Paljon on syksystä tapahtunut ja ainakin ulospäin nämä muutokset vaikuttavat erittäin vakuuttavilta. Pukukoppi on uusittu kaikin tavoin. On tullut pelaajia, valmentajia ja sisustus. Jälkimäistä on ainakin hyvin paljon (sosiaalisessa) mediassa rummutettu.

Miten vastaa tähän kaikkeen Malisen joukot tai isoja muutoksia kokenut KuPS? Kemi ja ultrapuolustaminen tuottivat säilymiseen tarvittavat pisteet. Jatkuuko tuo jopa ihailtavan passiivinen pelaaminen myös tällä kaudella vai lähdetäänkö linjaa muuttamaan pelaavampaan suuntaan? Lahti pelaa taas samoista sijoista kuin aikaisemminkin. Toivottavasti peli on värikkäämpää kuin paitojen väri. Tähän kun vielä lisätään Harjun pojat ja Stadin kingit on paketti täydellinen.

Suurimman odotusarvon kuitenkin annan pelin nopeutumiselle ja tapahtuuko sitä? Haluan nähdä aktiivisempaa, vauhdikkaampaa ja rohkeampaa pelaamista kuin viime vuonna. Joka kausi valmentajat tästä puhuvat, mutta lopulta harva sen toteuttaa. Potentiaalia on, mutta miten se tuodaan esille? Virheitä tulisi enemmän, mutta vauhti ja viihdyttävyys peittäisivät ne allensa. Ei se vaadi kuin toteutusta.

Odotan myös nuorten pelaajien läpimurtoja. Kuka on se pelaaja, josta puhutaan ja millä joukkueella tai valmentajalla on rohkeutta ennakkoluulottomasti heitä kentälle laittaa? Talvella vielä peliaikaa tuli kiitettävästi. Toisaalta miten talven positiivinen virta isommille kentille tähän vaikuttaa, jää nähtäväksi. Nuorissa on sarjojemme tulevaisuus. Heitä tullaan katsomaan tuttavien ja sukulaisten kanssa. Nämä pelaajat kiinnostavat suurta yleisöä ja kriittisimmätkin katsojat antavat heille paljon anteeksi, aivan eri tavoin kuin ”kaupparatsuille”.

On se aika vuodesta, kun ympäri maata pelataan parasta suomalaista futista. Ykkönen, kolme kierrosta ja useita perinteisiä ylöspäin tavoittelevia joukkueita. Tiiviissä ohjelmassa tulee maantie ja vastustajat tutuksi. Vauhtia kentällä riittää ja oikean tunnelman voi kokea menemällä paikan päälle. Hyvänä esimerkkinä käy Tammisaaren täyteen ahdettu katettu katsomo kesäsateessa. Tunnelma on aidosti tiivis. Puitteet eivät aina ole viimeisen päälle, mutta juuri se tapahtumasta tekeekin hienon. On aivan sama, onko katsomossa kuppi-istuimia vai penkit joista lähtee tikkuja persuksiin, kunhan peli on sisällöltään viihdyttävää. Ei ne istuimet paljon lohduta, jos pelaaminen on pelokasta kyttäilyä.

Mikään ei ole parempaa kuin futismatsi ja matsimakkara Suomen suvessa kroppa kaksi tuntia pelin jälkeen täysin jäässä. Kyllä siitä kannattaa maksaa!

Akusti Salonen, kirjoittaja on pohdiskeleva jalkapallovalmentaja, joka nauttii olostaan niin kentän laidalla kuin katsomoissakin.

 

Poukkoileva identiteetti

On espanjalainen, saksalainen, hollantilainen identiteetti pelata jalkapalloa. Miten on suomalaisen laita?  Mihin perustuu suomalainen jalkapallo taktisesti? Entä sisällöllisesti? Mistä sen tunnistaa? Mikä on se todellinen tavaramerkki?  Mikä on suunta mihin kulkea? Trendien perässäkö, vai aidosti omaan tuotteeseen uskoen ja jalostaen? Nämä ovat kysymyksiä, mitkä nousevat erilaisissa keskusteluissa esille. Vastauksia on ollut vaikea löytää syystä tai toisesta. Eikä oikeaa välttämättä olekaan.

Samalla kun pelaaminen ja pelaajat ovat monilla osa-alueilla menneet eteenpäin, ollaan kuitenkin jääty jälkeen muusta maailmasta. Vauhti on muualla huomattavasti kovempaa ja siinä kelkassa pysyminen vaatii paljon, paljon enemmän kuin pelkät puheet. Parissakymmenessä vuodessa on tapahtunut kehitystä teknisesti, kun taas vastapuolena on pelaamisen ymmärtämisen heikentyminen sekä määrätynlainen kovuuden ja jätkämäisyyden katoaminen. Ennen kentälle mentiin taistelemaan, nyt suorittamaan. Siinä on huikea ero lopputulosten kannalta.

Onko yhteiskunnan arvottomuus ja holhoavaisuus tullut vahvasti mukaan ennen niin kovien poikien peliin? Peleistä usein paistaa varovaisuus ja tahdottomuus. Pelaajan kävellessä kentälle, on jo ennen ottelua hänestä aistittavissa välinpitämättömyys. Ottelun merkityksettömyys on kosketeltavissa. Tätä samaa mantraa hokee osa valmentajista. Ei tuloksella ole väliä vaan tavalla millä pelataan. Jos valmentaja kertoo tämän pelaajilleen, mitä hän voi pelaajiltaan ottelussa edellyttää? Mikä on pelin perimmäinen tarkoitus? Missä vaiheessa lähdimme kulkemaan tätä voittamista väheksyvää polkua? Haetaanko syytä ennakkoon ja  puolustaudutaan?

Joukkueen pelatessa rehellisesti ja avoimesti voitosta, saa se siitä kritiikkiä: voitetaan väärällä tavalla tai kyseisellä tavalla pelaajat eivät opi pelaamaan. Lopulta jalkapallo on säännöiltään yksinkertainen peli. Se, kumpi tekee enemmän maaleja voittaa ottelun. Pelit ratkaistaan kentän päädyissä, keskellä tapahtuva toiminta edesauttaa haluttuun lopputulokseen pääsemisessä. Näyttävyys ja pallonhallinta ovat siihen mukavia lisiä, ei itseisarvo. Etenkään jos ei ole kykyä sitä toteuttaa. Kun tämä on selvä, voi pelaamiselta myös odottaa jotakin. Voittaminen ja kehitys kulkevat käsi kädessä, eivät erillään.

Yksi osa tätä poukkoilua on jatkuva uusien termien ja sanojen keksiminen sekä muualta tuominen. Meillä on ollut ja on vieläkin monelle ulkomaiselle sanalle merkitys, mutta ne eivät ole tuntuneet kelpaavan. Luultavasti kuullostavat liian arkisilta ja sitä kautta niillä ei pystytä kikkailemaan tilanteissa, joissa pitää osoittaa omaa pätevyyttä. Eihän suomenkielisellä sanalla saa sanomaansa kuulumaan yhtä tehokkaasti. Jopa pelaajat voivat ymmärtää sen.

Suomalainen identiteetti taitaakin olla kopioimista, ihannoimista ja voittamisen kieltämistä. Ehkä jopa äärettömään ei mihinkään johtavaan pelaamiseen uskomista. Jos näin on, pitäisi näitä ominaisuuksia kehittää määrätietoisemmin eikä poukkoilla ideologiasta toiseen aina kun uusi sellainen ilmenee. Identiteetti rakennetaan pitkäaikaisella työllä, ei hyppimällä. Nyt mennään eteenpäin sen mukaan mistä puhutaan. Pahimmillaan se on romanttinen ajatus muttei syvällinen tieto. Pitäisikö katsoa missä olemme vahvoja ja tuoda niitä ominaisuuksia kehitettäessä vahvemmin esille?

Ei ole merkityksellistä minkä tyylistä jalkapalloa pelaat. Merkityksellistä on kuinka hyvin ymmärrät sen, ja miten kykenet tuomaan sen pelaajille. Näin syntyvät tulokset ja yhtenäinen pelitapa. Niistä taas kehittyy taitavammat pelaajat.

AFC Bournemouth otteluanalyysi

Pieni seura suuressa sarjassa. Joukkueen tunnistaa rohkeasta aktiivisesta pelaamisesta puutteistaan huolimatta. Tätä edes auttaa pitkäaikaisen managerin Eddie Howen luoma pelitapa alasarjoista lähtien. Bournemouth vaihtaa ajoittain ryhmitystä vastustajasta riippuen, pelitavan pysyessä samanlaisena. Pääsääntöisesti pelaa 1-4-2-3-1 ryhmittymällä.

Bmouth aloitus vs soton.jpg

Yleisin ryhmitys jolla lähtevät otteluun

Prässääminen / puolustaminen

Prässi alkaa yleensä ympyrän kohdilta. Maalipotkuissa usein ylhäältä. Jos ei saa ympyrältä iskettyä, joukkue pudottaa todella alas ja antaa vastustajan pelata prässin etupuolella. Joukkue liikkuu erittäin kurinalaisesti poikittain. Jos pallo menetetään vastustajan puoliskolla pyrkivät heti riistoon. Rytmittämällä prässiä tekee vastustajan pelaamisen hankalaksi.

Bmouth puol.jpg

Ryhmitys matalassa prässissä

Untitled 10.16.47.jpg

Kärjen prässääminen & keskustan tiiviys

Untitled.jpg

Puolustaminen syvällä omalla puoliskolla

Tilanteenmuutokset

Hyökkäykseen siirryttäessä yleisesti riisto puolustuskolmanneksen ja keskikolmanneksen rajalta. Toisinaan pyrkii iskemään ylempää heti menetyksen jälkeen jos prässi saadaan nopeasti aikaiseksi. Puolustukseen siirtyminen tapahtuu hyökkäyskolmanneksella tai ylemmällä keskikolmanneksella. Usein tilanteenmuutos puolustamaan tapahtuu harhasyötöstä tai huolimattomasta suorituksesta.

Erittäin paljon pallonmenetyksiä keskikolmanneksella minkä takia siirryttävä puolustamaan. Pitkälti, koska joukkue pyrkii pelaamaan nopeasti ja vastustajien vahvaa puolustusta vastaan.

Hyökkääminen / rakentelu

Avaaminen alhaalta topparien kautta pudottavalle pohjalle. Pääsääntöisesti vasemman topparin kautta. Jos lyhyellä avaaminen ei mahdollista, maalivahti avaa pitkällä. Tällä haetaan pakin päätä vastustajan puoliskolla. Hyökkäykset molempia laitoja vahvasti käyttäen. Pakkien nousut tukevat pelitapaa. Jos vastustaja ei ryhmittynyt kunnolla, hyökkää nopeasti linjojen väliin ja selustaan.  Vastustajan pudottaessa linjan tulee vaikeuksia päästä maalintekoalueille. Kaksi kolmannesta pelaa hyvin mutta sen jälkeen peli pysähtyy.

B'mouth pelava kk.jpg

Hyökkääminen keskeltä

brn pelinava.jpg

Pelinavaaminen alhaalta ja mallit joilla pyrkii keskikolmannekselle. Pääsääntöiset mallit

Painopisteenmuutoksilla eteenpäin jos ei laidasta tilaa edetä. Usein hyökkäykset kuitenkin ajautuvat keskikaistaleelle jolloin tilanteille pääseminen hankaloituu.

Untitled.jpg

Painopisteenmuutos keskialueella

Bmoth pelt.jpg

Ryhmitys ja pelaaminen vastustajan puoliskolla

Kun toppareilla mahdollisuus, pelaavat syvälle pystyyn jalkaan -pudotus ja taas pystyyn selustaan.

B'mouth pyst-pud-pyst.jpg

Pystyyn – pudotus – pystyyn

Laidat pitävät leveyden ja laitapakit nousevat ylös kohti keskustaa sekä pallottomana että pallollisena. Käytännössä ryhmitys muuttuu muotoon 1-3-5-2 / 1-3-6-1 pelitavan pysyessä samanlaisena. Rytmityksillä pyrkii vaihtamaan pelin sisällä tyyliään. Nämä rytmitykset ovat enemmän osa pelin luonnolista kulkua.

Avainpelaajat

8 Arter keskikentällä tasapainottavassa roolissa. 11 Daniels vahvoja nousuja pallolla sekä pallottomana. Pitää pelin leveänä. Samoin 2 Francis toisella laidalla. 32 Wilshere enemmän pelintekijänä keskellä. Useimmat hyökkäykset kulkevat jossakin vaiheessa hänen kauttaan. Iso rooli pelintekemisessä ja liikkuu laajalla säteellä.

Huomioitavaa

Bournemouth rakentaa mahdollisuuksien mukaan alhaalta ja etenee pelaamalla. Omalla alueella lyhyillä syötöillä joista välillä seurauksena todella vaarallisia menetyksiä. Ajoittain pallonhallintaan pyrkivä pelaaminen tuottaa ongelmia. Siitä huolimatta joukkue jatkaa sisäänajetulla pelitavalla. Keskikenttä on erittäin aktiivinen paikanvaihtoineen.

Ylhäällä prässi heti menetyksen jälkeen ja pyrkivät näin nopeasti häiritsemään vastustajien pelaamista. Jos tilanne ei salli korkeaa prässiä, vetäytyvät puoleen kenttään. Nopeat hyökkäykset vastustajan ryhmityksen ollessa poissa tasapainosta ja riiston jälkeen terävästi eteenpäin pelaaminen ovat tavaramerkkejä. Jos vastustaja ryhmittynyt niin rauhallisemmin pelaamalla ylös.

Joukkue pelaamisesta puuttuu tasaisuus. Hyvää suoritusta seuraa heikompi. Piskuruisella kotikentällään ovat aina vaarallisia ja muutamaan otteeseen ovatkin nousseet pahasta tilanteesta tasoihin ja jopa voittoon asti. Loppuun asti pelaaminen on tuottanut useampia pinnoja pitkin kautta.

Analyysit on tehty vuodenvaihteessa pelatuista otteluista. Samoja elementtejä on sitä ennen ja sen jälkeenkin näkynyt eli paljon ei muutoksia ole tapahtunut.