Oma Pelitapa

Puhutaan omasta pelitavasta eli tavasta kuinka joukkue haluaa pelata jalkapalloa. Tarkemmin sanottuna puhutaan tavasta jolla valmentaja haluaa joukkueensa pelaavan. Puhutaan tavasta jolla toivottaisiin joukkueen pelaavan. Keskusteluissa tuodaan tätä pelitapaa esille hienoilla sanoilla ja siihen sokeasti uskoen. Mukana pelisysteemit numerojärjestelmineen. Niitä käydään läpi fläppitaululla ja osoitetaan kuinka perusteltua kyseinen pelitapa on. Kaiken tämän jälkeen valmentaja näkee joukkueen ja sen todellisen taitotason. Ei ongelmaa, pelitapa on erinomainen ja valmentaja tietää tarkalleen miten se toteutetaan. Kerrotaan vain pelaajille miten pitäisi pelata.

Saadessaan joukkueen valmentaja lähtee  määrätietoisesti ajamaan tätä haluamaansa tapaa pelaajille  Riippumatta ikäluokasta tai pelaajien taitotasosta viedään valittua linjaa eteenpäin. Omaa pelitapaa siis ajetaan sisään jääräpäisesti ja tappioiden hetkillä puhutaan ainoastaan miten harjoitellaan vielä ja vie aikansa kunnes pelaajat oppivat pelaamaan tällä uudella tavalla. Tätä jatkuu koko valmistautumiskauden ja pitkälle sarjassakin. Tulosta tai kehitystä pelitavassa ei tunnu syntyvän. Missä vika? No, tietenkin pelaajissa kun eivät ole lahjakkaita. Samaan aikaan he pärjäävät koulussa erinomaisesti ja pystyvät ratkaisemaan tehtäviä joissa monilla aikuisilla olisi todella suuria vaikeuksia. Missä siis vika? Alkaa yleistyksien lateleminen… Motivaation puute, heikko perustaitotaso, tahto puuttuu, on ollut raskas viikko koulussa… Oma pelitapa on silti yhä se mitä viedään sellaisenaan eteenpäin. Huomio on vain omassa pelitavassa.

Vastaan tulee etukäteen selkeästi kovempi ja taitavampi joukkue. Valmentaja tuo fläpillä esille mihin pelaamisessa pyritään. Pelaajat menevät kentälle ja pyrkivät toteuttamaan valmentajan toiveita. Lopputuloksena on taas yksi tappio. Pelaajat ovat luonnollisesti pettyneitä mutta valmentaja tyytyväinen, koska joukkue toteutti omaa pelitapaansa. Puhutaan hienosti miten joukkue rakensi muutaman hyökkäyksen ja pääsi hienosti murtautumispaikoille. Maininnan sai vielä useat positiiviset peliasennot ja reagoimiset negatiivisiin tilanteenmuutoksiin. Kaikki on siis hyvin. Oma pelitapa on tullut esille ottelussa.

Seuraavaksi vastaan tulee ennakkoon heikompi joukkue. Taas ennen ottelua käydään läpi omaa pelitapaa ja mihin sillä pyritään. Fläppitaulu täyttyy eri tilanteista. Lopputulos on voitollinen. Nyt valmentaja tyytyväisenä kertoo vanhemmille ja valmentajakollegoilleen kuinka tämä oman pelitavan sisäänajaminen on toiminut hienosti ja tulokset ovat selkeästi nähtävillä. Valmentaja on voittanut. Oma pelitapa on tuottanut tulosta. Analyysi ottelusta on tehty.

Tätä samaa vuoristorataa mennään läpi koko kauden. Tappioiden kohdalla ollaan tyytyväisiä ja voitettujen otteluiden jälkeen julistetaan pelitavan toimivuutta. Tärkeintä eivät ole olleet tulokset vaan miten pelaajat ovat toteuttaneet pelitapaa. He ovat kehittyneet kauden aikana pelitavan vaatimusten mukaisesti. Mitä he ovat oppineet? Missä vaiheessa heidän on pitänyt miettiä kuinka vastustaja pelaa? Millä tavoin ratkaista erilaiset tilanteet kun vastustaja toimii odottamatta? Ovatko pelaajat edes tietoisia kuinka vastustaja pelaa? Tunnistavatko pelaajat mihin vastustaja luo ylivoiman? Valmentajan linjausten mukaisesti ei niitä tarvitse huomioita koska tärkeintä on oppia pelaamaan omalla pelitavalla vastustajasta riippumatta. Ei vastustajalla ole merkitystä kunhan joukkue pelaa oikealla tavalla. Hyvä valmentaja pelaa aina omalla tavalla, Se on pelaajakehitystä.

Jalkapalloa pelaa kaksi joukkuetta joilla molemmilla on oma pelitapa. Molemmat ovat varmasti oikeita. Huom! Jalkapalloa pelaa yhtä aikaa kaksi joukkuetta. Kuinka usein tämä pääsee unohtumaan kun puhumme omasta pelitavasta. Eikö silloin pitäisi huomioida miten toinen joukkue pelaa ja antaa pelaajille malleja kuinka hän pystyy kentällä suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Eikö valmentajan tehtävä ole auttaa pelaajia suoriutumaan eteen tulevista haasteista?

Pelaajan ja oman pelitavan kehittämiseen kuuluu osana vastustajan huomioiminen. Se taas ei tarkoita, että olisimme unohtaneet mitä me haluamme peliltä – Näin herkästi luullaan. Jo pelkästään vastustajan huomioiminen voi johtaa yhden ottelun voittamiseen mikä taas osaltaan auttaa pelaajaa kehittymään. Tulokset tuovat kehitystä, ei jatkuva häviäminen ”hyvällä pelillä”. Jalkapallo on määrätyssä vaiheessa tulosurheilua ja moni tekijä riippuu pelaajien itseluottamuksesta. Valmentajan on huomattavasti helpompi tuoda ideansa pelaajille kun he uskovat valmentajaansa. Tulokset siis tuovat luottamusta ja luottamus mahdollistaa kehittymisen, kun voidaan keskittyä olennaiseen. Valmentajan aika ei mene pelaajien motivoimiseen vaikeina hetkinä. Kaava on lopulta aika yksinkertainen.

Omaa pelitapaa opetettaessa pitäisi myös tuoda esille erilaiset tavat puolustaa. Tässä tullaan taas kerran vastustajan huomioimiseen. Reagoidaan siihen miten vastustaja pelaa ja lähdetään prässäämään sen mukaan. Esim. jos vastustajalla teknisesti heikko puolustuslinja, voidaan prässätä ylhäältä. Jos vastustaja pelaa suoraviivaisesti keskikentän yli, voidaan prässätä alhaalta ja näin ottaa selustasta tila pois… Toisaalta vastustaja voi olla omaa joukkuettamme taitavampi pallollisena jolloin pelinhallinnalla annetaan heidän pitää palloa omalla kolmanneksella. Pallonhallinta ei vielä tee heistä parempia vaikka näin usein ajatellaankin… vaihtoehtoja on useita. Tämä opettaa pelaajaa myös tunnistamaan erilaisia pelitapoja ja kuinka niitä vastaan tulee / voi pelata. Tuodaan valitulla tavalla esille omat vahvuutemme ja pelataan niitä hyödyntäen.

Mieleen tulee yksi malli vastustajan huomioimisesta. Aikanaan erään ulkomaalaisen junioriakatemian valmentaja kertoi, kuinka he haastavat pelaajaa ajattelemaan vastustajaa ja vastustajan pelitapaa. Hyvin yksinkertaisilla kysymyksillä kuten; millä tavoin vastustaja pelaa, mikä on heidän ryhmityksensä, minkä jalkainen on sinua vastassa oleva pelaaja. Tämä kaikki puoliajalla! Haastavaa mutta opettaa pelaajaa ajattelemaan. Silti toinen puoli puoliaikapalaverista liittyi omaan tapaan pelata. Juuri ajattelu onkin yksi suurimpia haasteita joita valmentaja kohtaa kehitysportaita kuljettaessa.  

Ryhdyttäessä opettamaan omaa pelitapaa tulee valmentajan analysoida joukkueensa nykyinen tilanne ja potentiaali. Sen pohjalta tulisi luoda kehitysaskeleet = aloituspiste.

Tuodaan peli pelaajille, ei valmentajille

3 kommenttia artikkeliin ”Oma Pelitapa

  1. Tätähän se on. Pelitapa on tärkein, viis siitä pystyykö pelaajat sitä toteuttamaan. Eikös pelitapa luoda pelaajien mukaan, eikä valmentajan päähänpintymän mukaan.

    Liked by 1 henkilö

  2. Hyvä juttu Aku!
    Junnuvalmennukseen yksityiskohtainen pelitapa sovi ollenkaan. Ottelut ratkaistaan perusasioiden hyvällä osaamisella (opettamisella) ja pelitapa pelaajien kykyihin sovittamisella. Vain Mourinho ym. ”yli-ihmiset” hankkivat sitten ”sopivat” pelaajat näistä hyvin opetetuista omaan ajatukseensa isoilla panoksilla, mutta epäonnistuvat yllättävän usein.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kiitos palautteesta. Tuota pelaajien kykyihin sovittamista olen miettinyt paljon. Eikö juuri pelaajan kykyjen huomioiminen tuo esille vahvuudet. Yksilölliset vahvuudet ovat tärkeämpiä kehitykselle kuin tapa pelata.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s