Suunnitelmallisuudella laatua

Aikaisemmassa kirjoituksessa pohdin miten vähemmän on enemmän ja miten laatua pitäisi vaalia ennen määrää. En puuttunut tarkemmin sisältöön tai miten ennaltaehkäisevällä harjoittelulla pystyisi välttämään loukkaantumisia. Se oli tarkoituksellista. Aihealue olisi lähtenyt rönsyilemään ja kaikkien narujen pitäminen olisi tullut mahdottomaksi. En myöskään syventynyt pohtimaan miten ne pitäisi huomioida joukkueharjoittelussa, pääpainon ollessa itse asiassa eli jalkapallossa.  Kaiken tekemisen pitäisi tapahtua jalkapallon ehdoilla. Suunnitelmallisuudella rakennetaan nousujohteista kehitystä.

Harjoittelussa kaikki lähtee liikkeelle alkuverryttelystä. Niillä valmistetaan pelaajia ja oikein suunniteltuina ne tukevat tulevaa harjoitusta. Kun pelaaja tulee levon jälkeen harjoituksiin, kroppa tarvitsee enemmän aikaa tottuakseen rasitukseen. Siksi alkuverryttelyt pitäisi levon jälkeen tehdä alhaisemmalla teholla, isommilla suoritusmäärillä ja pidempiaikaisina. Toisena päivänä voidaan tehdä lyhytkestoinen ja terävä alkuverryttely koska kroppa on jo tottunut kuormitukseen. Tältä ajatuspohjalta on ne helppo tuoda viikkosuunnitelmaan.

Sama linjaus pätee pallollisiin harjoitteisiin. Vastustajien määrällä, kentän koolla ja peliaikojen pituuksilla kyetään hallitsemaan pelaajien rasitusta. On sitten kyseessä syöttäminen, pallonhallintapelit, maalintekoharjoitteet tai taktiset pelit (loppupelit). Kaikki on suunniteltua. Alkuviikosta lähdetään liikkeelle pallonhallintapelistä missä on useampia vastustajia. Tällä tavoin yksittäiselle pelaajalle tulee alhaisempi määrä suorituksia jolloin rasitustaso ei pääse liian korkeaksi. Kun harjoitus on toisena päivänä voidaan sama peli pelata vähemmillä vastustajilla, jolloin seurauksena on useampia suorituksia pienessä ajassa. Kuormitus nousee automaattisesti korkeammaksi. Loppuviikosta taas nostetaan vastustajien määrää jotta kuormitus pysyy kontrolloituna. Mitä enemmän pelaajia, sitä alhaisemmiksi jäävät yhden pelaajan suoritukset ja liikkeet. Mitä vähemmän pelaajia, sitä korkeammiksi määrällisesti nousevat yhden pelaajan suoritukset pienessä ajassa. Valmentaja pystyy kuormitusta vaihtelemalla nostamaan tai laskemaan harjoituksen intensiivisyyttä.

Fyysinen harjoittelu tehdään pelien kautta nousujohteisesti läpi kauden. Ilman palloa ei tarvitse harjoitella, vaan kaikki tehdään kentällä. Näin pelaaja oppii tekemään oikeita ratkaisuja, kommunikoimaan muiden pelaajien kanssa  ja kestävyys kasvaa.  Ei eritellä yhtä osa-aluetta muista. Juoksemalla ilman palloa ei tätä tapahdu. Kestävyys kyllä kasvaa nopeasti kosketusten, kommunikoinnin ja kaksinkamppailuiden jäädessä kokonaan tekemättä. Tehdään yksi osa-alue erillisenä. Tällä tavoin harjoitellaan pidempään ja enemmän jotta kaikki saadaan teetetyksi. Sitähän juuri pyritään välttämään maksimoimalla harjoittelun sisältö sekä aikaa, mikä meillä on käytössä. Ei se määrä vaan laatu.

Rytmittämällä viikkoa pystytään pelaajille laatimaan optimaalisia harjoituksia. Pelaajien oikeanlainen ylikuormitus ja  maksimaaliset suoritukset toteutuvat harjoitus harjoituksen perään. Rytmittämällä ja kuormittamalla oikein valmentaja myös kykenee ehkäisemään loukkaantumisia. Loukkaantumiset ovat pääsääntöisesti seurausta huonosta suunnittelusta ja valmennuksesta, ei huonosta tuurista tai muista tekijöistä. Valmentajan tehtävä on tarkkailla pelaajien tekemistä ja reagoitava tarpeen vaatiessa. Yksittäisen pelaajan harjoitusten määrää tai kuormitusta voidaan laskea tasolle missä hän pystyy suoriutumaan laadukkaasti. Hetkellisesti hän harjoittelee vähemmän mutta tehokkaammin.

Huolellisella suunnittelulla pystyy tekemään vähemmällä enemmän. Laatu syntyy suunnittelun avulla kun taas suunnittelemattomuus on puuhastelua. Juuri puuhastelu on kehityksen suurin vihollinen!

2 kommenttia artikkeliin ”Suunnitelmallisuudella laatua

  1. Terve Aku,

    Kiitos mielenkiintoisesta ja oleelliseen keskittyvästä kirjoituksesta. Kokonaisuuden hallinta on erityisen tärkeää nuoren pelaajan kohdalla. Kasvu (fyysinen ja henkinen), oman itsensä etsiminen (koulu ja kaverit), vaikutteille alttius (eri auktoriteetit, kuten valmentaja tai velipoika) ja moni muu asia ovat isossa roolissa 13-18-vuotiaan pelaajan kehittymisessä. Kuka huomioi nämä kaikki, tai edes useamman kuin yhden asioista. Kokonaisuudesta syntyy ’rasitustaso’, jossa pelaaja elää ja harjoittelee. Tässä kokonaisuudessa eri osa-alueiden pitäisi reagoida, joustaa ja toimia yhteistyössä.
    Futisvalmentajan päävastuulla on kirjoituksesi aihe. Kun valmentaja kykenee edes jotenkin huomioimaan muutkin seikat, hänestä tulee seuralle, joukkueelle ja yksittäiselle pelaajalle arvokas ihminen. Jokaisen pelaajan huolia ei voi kantaa, kannattaa keskittyä niihin jotka haluavat eteenpäin.

    Juki

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Juki kommentistasi. Toit esiin erittäin tärkeitä kohtia mitkä vaikuttavat pelaajaan. Kirjoituksessa halusin pysyä alueella johon valmentaja voi suoraan vaikuttaa.
    Aku

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s