Portinvartijasta playmakeriksi

Puhumme hienosti joukkuepelaamisesta ja yhtenäisestä harjoittelusta, isosta kokonaisuudesta, missä kaikki on otettu huomioon mahdollisimman monipuolisesti. Fysiikkaa harjoitellaan pelin ehdoilla. Taktiikkaa harjoitellaan osana kokonaisvaltaista harjoittelua. Pelaajien mentaalista toimintaa harjoitetaan enemmän tai vähemmän, ainakin siitä puhutaan. Kaikessa tässä tohinassa unohdamme yhden pelin kannalta tärkeän osa-alueen: maalivahdit. Heidät ulkoistetaan erilleen, vaikka heidät pitäisi ottaa huomioon siinä missä muutkin pelaajat. Mitä haluamme pelaamiseltamme? Haluammeko pelata yhdellätoista vai kymmenellä pelaajalla? Miten saisimme maalivahdit paremmin osaksi joukkuepelaamista?

Usein kuulee, miten valmentajat valittavat, etteivät heidän maalivahtinsa saa valmennusta ja ovat keskenään harjoituksissa. Samaan aikaan he kertovat, miten heidän maalivahtinsa ovat heikkoja jalalla pelaamisessa tai pelinlukemisessa on ongelmia. Miten tämä on mahdollista? Eivätkö maalivahdit ole osa joukkuetta ja sitä kautta valmentajien vastuulla suunnitella harjoitukset heidät huomioiden?

Onko olemassa osa-aluetta, missä maalivahdit eivät voisi olla mukana ja saada samanlaista tai jopa juuri heille tehtyä harjoitusta kuten muutkin pelaajat. Nyt emme puhu syvällisestä erikoistumisesta vaan arkisesta toiminnasta. Onnekkaita ja harvassa ovat ne, joilla on käytössä erikseen maalivahtivalmentaja.

Peliosioissa tai maalintekoharjoitteissa maalivahtivalmentaja on usein yksi apuvalmentajista ja sitä kautta ohjeistaa kenttäpelaajia, pyytämättä. Miksi kenttäpelaajien valmentajat eivät yhtälailla voisi olla maalivahtivalmentajia? He valmentaisivat veskareita omasta näkökulmastaan ja toisivat siten portinvartijoille jotakin sellaista, mitä oma erikoistunut valmentaja ei välttämättä kykene tuomaan. Tässä ei ole häviäjiä, vain voittajia. Kun kentällä on yksitoista pelaajaa kymmenen sijaan, pystytään paremmin pelaamaan ja hyödyntämään tämän yhden pelaajan ylivoima. Tällä yhdellä lisäpelaajalla joukkue kykenee hyökkäämään monipuolisemmin ja puolustamaan vahvemmin, koska kentällä on enemmän vaihtoehtoja ratkaista tilanteet. Maalivahti on nykyään vahvasti mukana pelissä. Hän on pelin käynnistäjä, pelaamisen mahdollistaja, puolustuksen viimeinen lukko. Portinvartijasta playmakeriksi.

Myönnän, etten tätä osa-aluetta hallitse ja olen aina jättänyt sen ammattilaisille. Viime aikoina olen pohtinut tätä paljon ja käynyt paljon syvällisiä keskusteluja. Olen pyrkinyt viemään tekemistäni askeleen eteenpäin, kohti kokonaisvaltaisempaa valmennusta.

2 kommenttia artikkeliin ”Portinvartijasta playmakeriksi

  1. Hei
    MV -valmentaminen joukkueen sisällä pitää olla niin että koko joukkueen harjoitukset perustu joukkueen pelilinjauksen.
    MV voi osallistu joukkueen kaikkin osa alueisin koskien jalkatyöskentelyä ja pelikäsityksessä. Suurin osa valmentajista unohta MV, koska ei tiedää miten valmenta oma MV yhteisissä harjoituksissa.
    Kun aloitiin jalkapallo valmenuksen niin ensimäisenä tehtävänä oli otta MV mukaan kaikkin osa-alueisiin koskin harjoituksia jalkaplallossa. Itse olen käynyt MV-osan joukkuetta koulutuksen ja MV 1 koulutuksen, että voin palvela oma joukkuetta paremiin ja tehdä harjouitukset koskien kaikkia osa-aluille joukkueen sisällä.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s