Lahjakkuuksien ylitarjonta

Kentällä puheet pyörivät lahjakkuuksien ympärillä ja kuinka vähän niitä on. Näin annetaan yleisesti ymmärtää. Huomion arvoista on kuitenkin, miten kauden aikana seurat nostavat pelaajia ylempiin ikäluokkiin. Useampia vielä kerrallaan. Tämä koska sen hetkinen taso siihen riittää. Nostaminen tapahtuu kehittämisen nimissä ja näin toiminta saadaan näyttämään tehokkaalta.

Onko meillä todella tuollainen määrä lahjakkuuksia, joiden on parempi pelata ja harjoitella vanhemmissa ikäluokissa tai jopa miesten sarjoissa? Missä nämä useat lahjakkuudet ovat vuoden kahden päästä? Jos lahjakkaan pelaajan eteenpäin vieminen on harkiten tehty, ei siinä mitään. Kun kyseessä on useampi pelaaja kerralla, tuntuu se olevan enemmänkin tapa kuin harkittu toiminta. Monellako näistä pelaajista on todelliset kyvyt olla ylemmällä tasolla?

Onko tässä siirtelyssä lainkaan huomioitu johtajuutta, roolin ottamista kentällä, ominaisuuksien huippuun hioutumista? Meillä on massaan sopivia pelaajia paljon, liiaksikin. Harvemmin esille tulevat aidot johtajatyypit. Ne jotka ovat kantaneet vastuuta. Nuo lahjakkaat pelaajat eivät missään vaiheessa pääse harjoituttamaan näitä ominaisuuksiaan, koska heidät viedään eteenpäin kiireellä. Heidän on aina vain taisteltava paikastaan sekä osoitettava kykynsä. Missään vaiheessa ei synny ympäristöä jossa he olisivat ne pelaajat jotka osoittavat toiminnallaan kuinka joukkue toimii tai miten peliä pitäisi viedä eteenpäin. Mitä vahvemmaksi nämä ominaisuudet kasvavat, sitä paremmiksi pelaajat kehittyvät ja tulevaisuudessa ovat valmiimpia ottamaan roolin, kantamaan vastuuta. Keskinkertaiset pelaajat välittävät joukkueestaan, huiput määrittelevät joukkueen.

Yksilöiden eteenpäin viemisessä pitäisi olla harkintakykyä. Sen pitäisi tapahtua pelaajan parasta ajatellen. Usein näkee miten hyvä yksilö nostetaan haasteellisempaan ympäristöön ja alkuun kaikki sujuu hienosti. Ajan myötä tämä yksilö katoaa muiden joukkoon. Kun tästä vierähtää vielä tovi, ei pelaaja enää näytä omassakaan ikäluokassa niitä ominaisuuksia millä hän aikaisemmin nousi muiden yläpuolelle.

Parhaimmat yksilöt ovat aina kulkeneet toista polkua. Sitä missä koko ajan ollaan tehty järkeviä juuri yksilöä tukevia ratkaisuja. Pelaajaa on viety askel askeleelta eteenpäin. Näin he ovat myös pyramidin huipun saavuttaneet. Muille taas on annettu vääristynyt kuva heidän todellisista taidoistaan. Pahimmillaan näille terävimmän kärjen takana tuleville on myös käynyt sen mukaisesti, työ on loppunut kun sen olisi todella pitänyt alkaa. Luulot ovat ottaneet voiton taidoista.

Jos katsoo koulumaailmaa niin ei sielläkään lahjakkaita oppilaita aivan tuosta vain nostella ylemmille luokille, ei etenkään massoittain. Mihin se jalkapallossa perustuu?

3 kommenttia artikkeliin ”Lahjakkuuksien ylitarjonta

  1. Juuri näin! Sama pätee kun pelataan joukkueena vanhempien sarjassa kun tarvitaan kovia pelejä. Kovissa peleissä pelaajat käyttävät vain vahvuuksiaan eivätkä uskalla yrittää ”luovempia” ratkaisuja.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s