En pyri pätemään -kirjoitan

Haluan kirjoittaa, kirjoittaa sillä kielellä mitä ymmärrän. Kirjoitan koska se on lähellä sydäntäni. Miksi jalkapallosta? Koska, se kumpuaa samasta paikasta kuin haluni kirjoittaa. Kirjoittaisin hevosista jos minulla olisi niistä tietoa tai ymmärrystä. Tuon paperille asioita jotka ovat pitkään pyörineet mielessäni ja koen tärkeiksi. Tarkoitukseni ei ole mitenkään korostaa omaa tietämystä tai tietämättömyyttäni. En osaa myöskään käyttää viimeisimpiä trendisanoja. Se ei tee minusta parempaa, ei välttämättä huonompaakaan. Haluan kirjottaa kielellä jota käytän ja jota pelaajat ovat oppineet ymmärtämään. Johtuuko se sivistykseni tasosta vai käytännön kokemuksen tuomasta järkeistämisestä? Vaikea sanoa…

Pätemisen tarpeen olen jättänyt tälle uudelle hehkutetulle valmentajasukupolvelle. Niille jotka kovasti muistuttavat itseäni siitä, minkälainen olin parikymmentä vuotta sitten. He uskovat hetkessä muuttavansa kaiken ja heillä on vastaus jokaiseen tilanteeseen, hienoilla sanoilla tietenkin. Isoimman eron omaan nuoruuteeni ja nykysukupolveen on helppo huomata. Aikoinaan ei ollut nettiä josta olisi saanut tietoa helposti, tieto ei ollut kaikkien ulottuvilla. Silloin piti todella kaivaa tiedot, olla koulutusten varassa. Kuullostaa todella kivikautiselta! No, opittu taito kulki vanhemmalta nuoremmalle eli ei se kauas siitä jää. Intohimoni tehdä jotain erikoista meni monesti ajatusten edelle. Nyt muistellessani, en voi ymmärtää miten monta kertaa keksin ruudin uudelleen. Näiden keksintöjen kanssa menin kentälle ja tein ”mullistuksia”. Niistä mullistuksista… eiköhän nykytilanne kerro enemmän kuin tuhat sanaa.

Minulla pelaajat eivät pelaa positiivisessa tai negatiivisessa asennossa ei edes kylkipeliasennossa, he pelaavat oikein tai väärin sijoittuneina suhteessa tilanteeseen. Joukkueeni pelaajat eivät opi transitiota vaan tilanteenvaihdot missä pallo tulee meille tai menee vastustajalle. Ainoa mihin ajoittain sorrun on vastaprässin hokeminen mutta se suotakoon anteeksi tässä trendisanojen viidakossa. Joukkueeni ei pelaa kuin Barcelona ja enkä sitä pelaajilta vaadikkaan. Joukkueeni pelaa niillä taidoilla mitä pelaajilla on, siihen heillä on edellytyksiä. En seuraa laput silmillä trendejä antaen ideologiani poukkoilla suuntaan jos toiseen. Luultavasti olen kasvanut, kalkkeutunut tai poljen paikallaan?! Se voi myös olla kokemusta, kokemusta jossa asioita ensin pohditaan ja sitten vasta toimitaan… Palo viedä suomalaista jalkapalloa omalla panoksellani eteenpäin, on vuosista huolimatta säilynyt. Rakkaus lajiin on yhä tulinen.

Summa summarum -Teot puhuvat enemmän kuin sanat.

4 kommenttia artikkeliin ”En pyri pätemään -kirjoitan

  1. Allekirjoitan. Juuri näin Kusti toimii. Puhuu kieltä jota aladivarisauruskin ymmärtää. Ja asia jota erityisesti arvostin Akun kanssa sählätessäni. Se kuuntelee. Eikä vain kuuntele, vaan KUUNTELEE. Pelaajiaan, muita valmentajia ja jopa joukkueen huoltajaa. Akusti ei oleta aina olevansa lähtökohtaisesti oikeassa. Kaipa se kertoo halusta kehittyä ja oppia. Aina ja iankaikkisesti. Amen.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s