Kouluttautumisen ilo ja tuska

Viimeisen parin vuoden aikana olen kouluttanut itseäni enemmän kuin aikoihin. Tässä olen pyrkinyt olemaan erittäin tarkka ja suunnitelmallinen. Mikä tahansa koulutus tai seminaari ei ole käynyt, sisältö on ollut ratkaisevaa. En ole kouluttautunut kouluttautumisen ilosta vaan tavoitteellisesti. Hyödyt ovat tulleet esille mielenkiintoisella tavalla: sisällöt ovat ajan kanssa tarkentuneet ja tulevat esiin vahvemmin tiedostamattomasti. Ajoittain pysähdynkin kuuntelemaan itseäni ja puheitani hämmennyksen vallassa.

Osa tätä kouluttautumista on ollut oman tekemisen jopa raan kriittinen tutkiskelu. Olen ollut erittäin kova itseäni kohtaan, armotonkin. Tilaa vapauksille tai tekosyille ei ole ollut, niillä en kykene kehittymään. Tämä on ollut kipeää ja erittäin antoisaa. Ulkopuolelta katsomalla olen voinut muuttaa toimintaani, mikä ei ole todellakaan ollut helppoa ja matka on vielä pahasti kesken. Hyviä ja toimivia kohtiakin on joukkoon mahtunut, mutta se ei ole riittänyt. Analysoinnin kautta olen pyrkinyt parantamaan  jopa niitä.

Muutokset ovat tuoneet selkeyden ja määrätietoisuuden. Määrätietoisuus tulee esille arkisessa työskentelyssä. Yksi niistä on vaivattomuuden tunne. Kun on konsepti jonka kanssa toimia ja missä kaikki on selkeää, helpottuu monet asiat suunnattomasti. Pienellä työllä ja vaivalla saavuttaa vapauksia, joista voi kiireisinä hetkinä nauttia. Vaivattomuus  ei poista tunteiden riemua tai tuskaa. Ne ovat mukana vahvasti. Ajoittain ne saavat enemmän tilaa mitä olisi tarpeen. Voisin olla neutraalimpi ja toimia vähemmän tunteella. Seuraava kehittämisen kohde on siis jo tiedossa.

Olen tullut syvällisemmäksi, pohdiskelevammaksi ja ehdottomasti tiedostavammaksi. Itseni kritisointi menee vieläkin välillä liian pitkälle. Joka päivä ja hetki voi parantaa ja aina kykenee kehittymään. Onnistuneen harjoituksen jälkeen jo mietin miten olisin voinut tehdä siitä vieläkin paremman. Onni on vain hetkellinen tunne, jos sen eteen ei tee töitä. Se saa etsimään uusia keinoja mennä eteenpäin ja olla parempi valmentaja.

2 kommenttia artikkeliin ”Kouluttautumisen ilo ja tuska

  1. Oikotiet ei vaan toimi. Asioiden tinkimätön tekeminen on ainoa tie, on sitten kyse mistä tahansa. Tieto on siitä hassu asia, että se lisää tuskaa ja sitä haluaa aina vaan lisää.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s