Suomalainen valmentaja on… vai onko?

Jokin aikaa sitten kirjoitin Suomalainen valmentaja on tekstin. Tämän kärjistetyn ja ironisen kirjoituksen taustalla oli parin viikon seuranta erilaisilla valmentajasivustoilla sekä keskusteluissa kentänlaidoilla. Tarkoituksena oli nähdä reaktiot mitä se synnyttää. Olettamukset täyttivät odotukset. Osa ymmärsi kirjoituksen tavoitteet ja toiset, sanotaanko kauniisti, olivat muussa aiheessa vahvasti kiinni. Kieltäminen meni ymmärtämisen edelle. Mietin noita paria viikkoa paljon ja päällimmäiseksi nousi vallitseva negatiivisuus. Positiivista sanottavaa ei juurikaan tullut esille, mikä oli erittäin ikävää. Ei siis ole ihme, ettei jalkapallo pääse menemään eteenpäin lähestymistavan ollessa tämän kaltaista.

Miksi näin on? Mikä saa valmentajat kaivamaan pääsääntöisesti negatiivisia kohtia esille? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä näillä suomalaisen valmentamisen lyttäämisillä saavutetaan. On tietenkin helpompaa tulla kuulluksi kirjoittaessa kriittisesti  positiivisen sijaan. Onko tämä näkyvyyden tavoittelu negatiivisuuden taustalla?

On faktaa, ettei tekemisemme ole toivotulla tasolla, mutta ei se sieltä pääse nousemaankaan, jos kaikesta toiminnasta puuttuu usko parempaan, halu nähdä valoa tunnelin päässä. Eteenpäin on menty -mantra on kulunut, vaikka siinä piilee myös pieni totuuden siemen, jota nämä negatiiviset ihmiset eivät vain halua nähdä. Kaikki on muualla paremmin. Myrkyttämisen sijaan voisimme nostaa tekemistämme toisenlaisella katsantotavalla. Haetaan ne hyvät jutut ja kehitetään niitä eteenpäin. Laitetaan energia siihen, millä saadaan asioita tapahtumaan. Samalla kun teemme näin, koittaisimme etsiä syitä ja ratkaisuja siihen, miten saamme kehitettyä heikommat osa-alueet paremmiksi. Sanoisimme vähemmän ja toimisimme enemmän.

Teemme tällä hetkellä parasta suomalaista jalkapalloa ja positiivisella ajattelulla meillä on mahdollisuus tehdä siitä parempaa. Aina ei pitäsi nähdä vikoja vaan myös mahdollisuuksia. Mahdollisuuksiin tarttumalla voimme saavuttaa jotain mitä vikoja tutkimalla emme ole saavuttaneet. Käännetään lähtökohta päinvastaiseksi.

Haluaisinkin kuulla positiiviseen sävyyn sanottavan suomalaisen valmentajan tekevän parhaansa illasta toiseen sateesta ja tuiskusta huolimatta ja saavansa ansaitsemaansa arvostusta sekä kunnioitusta. Huomioitavaa tässä olisi ilmapiiri ja terve itsetunto mikä valmentajasta ja hänen ympärillään pyörivistä ihmisistä huokuisi. Puukottamalla toisiamme emme tähän pysty vaan jatkamme samassa negatiivisessa kierteessä luomalla hetkellistä harhakuvaa omasta pätevyydestämme ja toimimme vanhaan malliin. Mitä syvemmäksi negatiivisuus pääsee menemään sitä vaikeampaa sitä on myös lähteä muuttamaan.

Muutos lähtee itsestä ja halusta mennä eteenpäin. Jo pienilläkin tekijöillä voimme muuttaa paljon. Kun näitä pieniä osia alkaa olemaan useita, muuttuu toiminta väistämättömästi paremmaksi. Se on seurausta hyvin tehdystä työstä. Kun arvostaa omaa toimintaansa, on motivoitunut tekemään asioita paremmin.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s