Se aika vuodesta

Juttu on julkaistu EOM: lehdessä. Lehti keskittyy jalkapalloon ja sen ilmiöihin.

On taas se aika vuodesta, kun media pursuaa analyysejä joukkueista ja päivittäin on luettavissa henkilökuvia paikallisista lehdistä. Ilmassa on sähköisyyttä ja tunnelmaa. On se aika vuodesta, kun stadionien seisomakatsomot täyttyvät kannattajista. Kyllä! Seisomakatsomot ovat käytössä, koska seuroissa on ymmärretty juuri siellä olevan tärkeimmät henkilöt – kannattajat. Katkarapuosastoon ei panosteta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Lämmitettävät istuimet on sammutettu, jos ne päällä edes ovat olleet.

On se aika vuodesta, kun voit nähdä tekonurmien vihertävän ja aistia niiden tuoksun. Näistä tuoksuista muutamat analyytikot ovat tehneet arvionsa joukkueiden vahvuuksista sekä heikkouksista. Spekulaatio käy valmentajien kyvykkyydestä ja lokakuussa huomataan kuinka väärässä nämä arviot olivatkaan. Ne pettävät, kuten parhaimillaan sateen kastelema nurmi. Silloin ei ääntä kuulu, ei näy.

Veikkausliiga alkaa värikkäänä sekä toivottavasti mielenkiintoisena. Odotukset ovat korkealla. Kykeneekö HJK katkaisemaan mestaruudettoman kautensa ja ennen kaikkea löytääkö Lehkosuo sen lääkkeen, jolla loukkaantumisista ja heikoista suorituksista päästään tasaisen varmaan tekemiseen? Odotusarvot ovat suuret, kuten isoimmalla ja kauneimmalla pitääkin olla. Millä tavoin saarella ollaan kyetty valmistautumaan uuteen aikaan? Aikaan, missä mikään ei enää ole kuin ennen. Viime kauden menestysreseptin uusiminen ei ole helppoa.

Kykeneekö lakeuksien ylpeys viemään toimintaansa seuraavalle tasolle? Tekemisen suunta on ollut oikea, mutta riittääkö johdolla maltti? Valmentaja vaihtui kauden alla, mikä tuo omat haasteensa sarjan alkaessa. Toivottavasti tämä on väliaikainen ratkaisu, ei seuran tulevaisuuden linjaus. Uudella valmentajalla ei ole ollut kuin hetki ajaa omia kuvioitaan sisään ja tämä ei voi olla näkymättä alkukauden otteissa.

Odotan mielenkiinnolla minkälainen murahdus käy Tampereelta. Viime kausi yhdessä vaasalaisten kanssa oli piristävä yllätys, mitä he kentällä esittivät. Saako tämä positiivinen suuntaus jatkumoa? Italialaista tuulahdusta saadaan kotimaiseen palloiluun muutenkin kuin television välityksellä. Se tulee Turusta, muttei Denniksen ravintolasta. Kupittaan lehtereillä voi katsoa mihin suuntaan Kuqi joukkoineen pelaamistaan vie. Paljon on syksystä tapahtunut ja ainakin ulospäin nämä muutokset vaikuttavat erittäin vakuuttavilta. Pukukoppi on uusittu kaikin tavoin. On tullut pelaajia, valmentajia ja sisustus. Jälkimäistä on ainakin hyvin paljon (sosiaalisessa) mediassa rummutettu.

Miten vastaa tähän kaikkeen Malisen joukot tai isoja muutoksia kokenut KuPS? Kemi ja ultrapuolustaminen tuottivat säilymiseen tarvittavat pisteet. Jatkuuko tuo jopa ihailtavan passiivinen pelaaminen myös tällä kaudella vai lähdetäänkö linjaa muuttamaan pelaavampaan suuntaan? Lahti pelaa taas samoista sijoista kuin aikaisemminkin. Toivottavasti peli on värikkäämpää kuin paitojen väri. Tähän kun vielä lisätään Harjun pojat ja Stadin kingit on paketti täydellinen.

Suurimman odotusarvon kuitenkin annan pelin nopeutumiselle ja tapahtuuko sitä? Haluan nähdä aktiivisempaa, vauhdikkaampaa ja rohkeampaa pelaamista kuin viime vuonna. Joka kausi valmentajat tästä puhuvat, mutta lopulta harva sen toteuttaa. Potentiaalia on, mutta miten se tuodaan esille? Virheitä tulisi enemmän, mutta vauhti ja viihdyttävyys peittäisivät ne allensa. Ei se vaadi kuin toteutusta.

Odotan myös nuorten pelaajien läpimurtoja. Kuka on se pelaaja, josta puhutaan ja millä joukkueella tai valmentajalla on rohkeutta ennakkoluulottomasti heitä kentälle laittaa? Talvella vielä peliaikaa tuli kiitettävästi. Toisaalta miten talven positiivinen virta isommille kentille tähän vaikuttaa, jää nähtäväksi. Nuorissa on sarjojemme tulevaisuus. Heitä tullaan katsomaan tuttavien ja sukulaisten kanssa. Nämä pelaajat kiinnostavat suurta yleisöä ja kriittisimmätkin katsojat antavat heille paljon anteeksi, aivan eri tavoin kuin ”kaupparatsuille”.

On se aika vuodesta, kun ympäri maata pelataan parasta suomalaista futista. Ykkönen, kolme kierrosta ja useita perinteisiä ylöspäin tavoittelevia joukkueita. Tiiviissä ohjelmassa tulee maantie ja vastustajat tutuksi. Vauhtia kentällä riittää ja oikean tunnelman voi kokea menemällä paikan päälle. Hyvänä esimerkkinä käy Tammisaaren täyteen ahdettu katettu katsomo kesäsateessa. Tunnelma on aidosti tiivis. Puitteet eivät aina ole viimeisen päälle, mutta juuri se tapahtumasta tekeekin hienon. On aivan sama, onko katsomossa kuppi-istuimia vai penkit joista lähtee tikkuja persuksiin, kunhan peli on sisällöltään viihdyttävää. Ei ne istuimet paljon lohduta, jos pelaaminen on pelokasta kyttäilyä.

Mikään ei ole parempaa kuin futismatsi ja matsimakkara Suomen suvessa kroppa kaksi tuntia pelin jälkeen täysin jäässä. Kyllä siitä kannattaa maksaa!

Akusti Salonen, kirjoittaja on pohdiskeleva jalkapallovalmentaja, joka nauttii olostaan niin kentän laidalla kuin katsomoissakin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s