Ottelussa asiat tapahtuvat tiedostamatta, yllättäen ja vain yhden kerran. Toista samanlaista tilannetta tai suoritusta ei eteen tule. Eihän se virta mihin astut, ole seuraavalla kerralla enää sama virta. Pelaaja toimii analyytikkojen pilkkomien mallien mukaisesti, sitä suuremmin pohtimatta. Hänen vaistonsa käskevät niin tekemään. Taidot ovat kehittyneet siitä lähtien, kun hän pelaamisen on aloittanut.
Jalkapalloa pelataan 11v11 eli kentällä on 11 kertaa yksi vastaan yksi tilanne. Se, missä tai missä muodoissa tämä ilmenee, on muuttuvaa. Tilanteet eivät aina esiinny juuri sillä hetkellä. Ne tapahtuvat silti. Yleisesti ajateltuna yksi vastaan yksi pelaaminen käsittää hyökkääjän, jolla on pallo ja häntä vastassa on puolustaja. Tästähän se periaatteessa lähtee, käytännössä ei näin välttämättä ole.
Jos mietitään aluepelaamista niin siinäkin ollaan yksi vastaan yksi tilanteessa, joko välittömästi tai välillisesti. Jokaisella pelaajalla on alueensa, jota puolustaa. Vastustajan siihen tullessa, on tarkoitus pelata tätä vastaan. Jos vastustajaa ei alueelle tule, on puolustajan siitä huolimatta huomioitava mahdollinen liike alueelleen.
Painottoman puolen puolustaja pelaa samalla puolella olevaa hyökkääjää vastaan. Vaikka painetta ei olekaan, on hänen tiedostettava missä vastustaja on sekä miten häntä vastaan on järkevintä pelata. Pakin on huomioitava tekeekö vastustaja liikkeen etupuolelle vai selustaan. Topparilla tilanne on sama oman joukkueen ollessa pallollisena. Hänen on koko ajan oltava selvillä miten hyökkääjä on sijoittunut tai missä mahdollisesti on se pelaaja, jota vastaan hän tulee pelaamaan. Hän siis pelaa yksi vastaan yksi tilanteen paljon ennen kuin se sellaiseksi muodostuu.
Pelinavaamisvaiheessa puolustaja liikkuu leveyteen tehden topparille sekä keskikenttäpelaajalle tilaa. Samalla hän huomioi lähimpänä olevan vastustajan pyrkimällä sijoittumaan peliä parhaiten edistävällä tavalla. Vaikka vastustaja ei olisikaan lähellä, on tässä tilanteessa pelaajalla yksi vastaan yksi tilanne.
Keskikenttäpelaajan toiminta perustuu edellisen kaltaisille suorituksille. Liikkumalla pelattavaksi hän pyrkii pelaamaan yksi vastaan yksi tilanteen itselleen mahdollisimman edullisessa asemassa. Voihan hän myös tarkoituksellisesti pallottomana vetää vastustajan itseensä kiinni, tehden muille tilaa. Näin joukkueen on mahdollista edetä ja luoda ylivoimia muualle.
Laitahyökkääjä miettii samaista tilannetta osallistumatta suoranaisesti peliin. Hän tiedostaa missä lähin vastustaja on ja miten tässä tilanteessa kannattaa sijoittua. Kuinka tällä sijoittumisella saavutetaan paras etu itselle tai toiselle? Maalintekoalueella kärki hakeutuu asemaan, josta voi tehdä maalin. Liikkeellään hänen tavoitteensa on irrottautua vartioinnista, ei aina välttämättä saadakseen palloa, vaan tehden tilaa muille pelaajille sekä kyetäkseen hakeutumaan irtopalloihin. Hän siis pelaa yksi vastaan yksi tilanteen.
Yksykkösiä tapahtuu joko puolustettavan tai hyökkäävän pelaajan ollessa sivulla, etu- tai takapuolella. Tämä tilanne tapahtuu pelaajan ollessa eri etäisyyksillä. Kuitenkin se tapahtuu. Kun analysoidaan pelaajaa ja pelaamista, toimintaa kentällä, pitäisikin miettiä miten hän selvittää tilanteet liikkumalla pelatattavaksi tai luomalla jollekin toiselle tilaa. Kuinka hänen sijoittumisensa vaikuttaa vastustajan pelaamiseen? Muodostaako hän näissä hetkissä itselle tai muille hyötyä? Auttaako kyseisen pelaajan toiminta muuta joukkuetta? Miten hän siis toimii yksi vastaan yksi tilanteissa?!
Jos pelaaja ei ole riittävän kykeneväinen irtautumaan vartioinnista tai osaa hakeutua pelatattavaksi, on hänen yksi vastaan yksi pelaamisensa puutteellista. Puhutaan pelikäsityksestä, sitähän se on. Koska päästää vastustaja kiinni ja, koska hänestä irtautua? Sama pätee puolustamiseen. Pelaaja voi olla erinomainen katkomaan tai riistämään, mutta jos hän jatkuvasti sijoittuu väärin, on hänen yksi vastaan yksi pelaamisensa heikolla tasolla.
Ihmetyttääkin, jos joku on kyvykäs sanomaan, ettei yksi vastaan yksi pelaamista tulisi miettiä. Tai sitä ei ole nykyjalkapallossa olemassa, se ei kuulu peliin. Koko pelihän perustuu eri vaiheissa eri tavoin näistä tilanteista. Hyökätessä, puolustaessa ja tilanteenmuutoksissa tämä esiintyy ja se halutaan muuttaa ylivoimatilanteiksi. Jo joukkueen taktiikkaa luodessa valmentaja miettii näitä kohtia tai juuri näiden tilanteiden kautta. Hän hakee parhaat mahdollisuudet voittaa ottelun niiden avulla. Lähestymistapa kertoo merkityksen.
Kun puhutaan 1v1 pelaamisesta, puhutaan kokonaisuudesta ja sen hallitsemisesta. Se ei ole yksittäinen pelin kohta, jota analysoida, vaan tapahtuu jatkumona läpi ottelun. Jalkapallo on tästä huolimatta joukkuepeli ja yksykköset osa kokonaisuutta. Sen pitäisi aina olla lähtökohtana.
Asioita voi katsoa eri tavoin, pohtia ja etsiä vastauksia. Kaiken ei aina tarvitse olla sellaista mitä halutaan kuulla. Se voi olla myös mietiskelyä ilman suurempaa ratkaisua, avain uuden löytämiseen. Joku näistä poikkeavista ajatuksista voi antaa vastauksia omaan suhtautumiseen. Ei ole vain mustaa tai valkoista, joko tai. Asiat voivat olla monimuotoisempia tai yksinkertaisempia. Ne ovat sellaisia miksi ne haluataan muodostaa.
akuntehdas 
Moro! Kiitos tekstistä, joka herätti ajatuksia!
En ole kuitenkaan ihan samaa mieltä jäsentelystä, jossa 1v1-tilanne on lähtökohta pelin perusperiaatteille. Perustelen. Voin aina perustella kumoon sen, etteikö kuvailemiisi tilanteisiin liittyisi muita pelaajia tai pelaajan tulisi ottaa huomioon muita tekijöitä. Esimerkiksi alueen puolustaminen, jossa oleellisesti puolustettavan alueen kokoon vaikuttanee toinen pelaaja, ehkä kolmaskin. Ehkä jopa neljäs. Mikä taas vaikuttaa pelitekoihin, joita alueella kannattaa viljellä. Kun suppeahko 1v1-jäsentely siirtyy teoriasta opettamiseen, pelaaja ei kenties hahmota kaikkia perustilanteeseen vaikuttavia tekijöitä.
Toinen esimerkki.
”Painottoman puolen puolustaja pelaa samalla puolella olevaa hyökkääjää vastaan. Vaikka painetta ei olekaan, on hänen tiedostettava missä vastustaja on sekä miten häntä vastaan on järkevintä pelata”.
Mutta mitä jos vastustajan pelaaja lähtee seilaamaan muille alueille, ja tilalle tulee esimerkiksi painottoman puolen laitapuolustaja? Silloin tilanteeseen on vaikuttanut muita pelaajia ja heidän käyttäytymisensä, jolloin, jälleen, 1v1-lähestymistapa on teorian pohjana hatara.
Toki, jos laitapuolustaja jatkaa saman, keskelle liikkuvan miehen, kontrollointia, on kyseessä 1v1-tilanne. Josta päästäänkin siihen, että numeroilla kuvatut taktiset tilanteet ovat hyvin spesifejä tilanteita, jotka voisi melkeinpä nähdä pelitavallisina keinoina, jopa. Ei nyt ihan, mutta melkein.
Tuo numeroin tehty pelaamisen perusjäsentely – oli kyseessä 1v1, 2v1, tai 3v2 – on siis ainakin omaan järkeen hieman liian suppea ja heiveröinen. Hyvin spesifinä tilanteena tai pelitavallisena keinona sen toki itse ainakin hyväksyn, riippuen vähän miten pelin haluaa pelaajille tulkita.
Jussi Leppälahti
TykkääLiked by 1 henkilö
Moi Jussi! Kiitos palautteesta ja hienoa, jos onnistuin herättämään ajatuksia. Se oli tämän tekstin yksi tavoitteista. Perustelusi ovat erinomaiset ja kattavat. Ne herättivät minussa puolestaan moniakin ajatuksia.
Tekstin tarkoitus on tuoda esille erilainen ajattelutapa tai lähtökohta, saada pohtimaan. Nähdä 1v1 laajempana kuin perinteinen hyökkääjää vastaan puolustaja malli. 11v11 on aina lähtökohta ja yksykköset ovat ainoastaan osa tätä kokonaisuutta.
Monta kohtaa olisi tarvinnut vielä tarkemman avaamisen mutta rehellisesti sanottuna halusin pitää tekstin lyhyempänä ja yhden aiheen ympärillä.
TykkääTykkää
Unohdetaan liian usei se totuus, että vartiointitilanteessa jokainen pelaa yksi v yhtä ja keinoja sen tilanteen hallitsemisessa on useasti pelille ratkaisevaa. Ilmanpalloa tehdään peliin paljon lisä mahdollisuuksia, monipuolistetaan peliä.
TykkääLiked by 1 henkilö