Ajattelu laatikon ulkopuolelta

Aikaisemmin kirjoitin Toisenlainen lähestymistapa tekstin, jossa mietittiin miten kaiken ei tarvitse olla kiveen hakattua. Siinä nostettiin ajatuksen tasolla tilanteenmuutoksen merkitystä korkeammalle kuin hyökkääminen tai puolustaminen. Ideana oli pohtia miten voimme jättää yhden osa-alueen sivuun ja keskittyä ainoastaan kahteen. Hyökkääminen ja puolustaminen ovat hallitsevia pelin vaiheita ja niitä ei voi unohtaa. Peli rakentuu niistä.

Näyttökuva 2017-08-23 kello 8.09.45.png

Jalkapallo rakentuu kolmesta vaiheesta ja niihin liittyvät jalkapallosuoritukset

Jalkapallossa toisella joukkueella on pallo eli he hyökkäävät. Hyökätessä tavoitteena on ensin rakennella, jotta päästään maalipaikoille. Tämä tarkoittaa pallottoman joukkueen puolustavan. Täysin selvää ja jos näin ei olisi, pelaisimme ilman vastustajaa. Palloton joukkue kuitenkin ajattelee ensimmäisenä vastustajan rakentelun häiritsemistä ja toisena maalinteon estämistä. Nämä ovat kaksi puolustuksen päävaihetta. Tilanteenmuutos on se mitä tapahtuu näiden kahden vaiheen välillä.

Näyttökuva 2017-10-10 kello 7.57.20.png

Hyökkäämisen ja puolustamisen päävaiheet.

Seuraavassa pieni ajatusleikki. Jos lähestyttäisiin peliä pelkästään tilastoja katsomalla, lähtökohdat harjoittelulle näyttäisivät erilaisilta. Tilastojen mukaan maaleista noin 25-30 prosenttia syntyy erikoistilanteista ja tilanteidenvaihdoista 60 jopa 70 prosenttia. Mitä useamman syötön joukkue antaa päästäkseen maalintekopaikoille, sitä pienemmät mahdollisuudet sillä on maalinteon onnistumisessa.

Viedään tätä hieman pidemmälle ja mietitään paljonko aikaa käytetään pallonhallintapeleihin tai toimintaan pallollisessa vaiheessa. Opetamme pelaajia liikkumaan paikkoihin, joista he voivat viedä peliä eteenpäin tai kykenevät liikkeellään auttamaan joukkuekaveria tässä. Harjoituksista suurin osa keskittyy tämän kehittämiseen. Haluamme saada joukkueen pelaamaan hyvää syöttöihin perustuvaa jalkapalloa, antaa pelaajille välineet toteuttaa se.

Jos siis maaleista tehdään 85-90 prosenttia jostakin muusta kuin rakennetusta tilanteesta, voisikin miettiä mihin kentällä aikaa käytetään ja onko sille perusteita. Lopulta tilanteiden vaihtoa harjoitellaan todella vähän. Harjoituksissa huomio on vahvasti joko hyökkäämisesssä tai puolustamisessa. Toisaalta näissä pallollinen vaihe on tilanteenmuutosta hyökkäykseen välittömästi riiston jälkeen, ja palloton vaihe on tilanteenmuutosta puolustamiseen menetyksen jälkeen. Onko kuitenkaan tämä harjoituksen pääteemana, osa jota valmennamme?

On huomioitava miten pallollisen pelaamisen harjoittelu auttaa mahdollistamaan tuon riiston jälkeisen toiminnan ja luomaan suuremmat mahdollisuudet onnistua maalinteossa.Puolustamista harjoittelemalla kyetään estämään tilanteenmuutosta seuraavat vaiheet mahdollisimman tehokkaasti. Näitä ei siis voi ohittaa yksinkertaisesti tilastoihin katsomalla. Miksi sitten tilastot kertovat toista?

Pitäisikö harjoittelua ajatella kolmen vaiheen kautta ja  niiden kehittämistä vahvemmin yhdessä? Painopisteen ollessa yhdessä muut kaksi olisivat harjoitteessa mukana. Valmennettaisiin niitä kuitenkaan suoranaisesti valmentamatta. Vaikutettaisiin pelaajan tiedostamattomaan ajatteluun. Kuten harjoitellessa pelinavaamista valmennetaan puolustavaa joukkuetta, jolloin peliä avaavan joukkueen toiminnat vaikeutuvat huomattavasti suhteessa siihen, jos heitä ohjattaisiin. Vaikka keskittyminen on prässäämisessä tulevat pelinavaamiseen vaikuttavat tekijät vahvemmin esille, kun joukkueella ei ole aikaa tai tilaa tehdä hitaita ratkaisuja.

Kentän koolla ja muodoilla kyetään luomaan näitä tilanteita. Saadaan pelaajat toimimaan alitajuntaisesti. Pelaajien huomatessa ettei heillä ole tilaa tai aikaa, ymmärtäessään tämän, he muuttavat automaattisesti toimintaansa nopeammaksi. Epäonnistumiset auttavat heitä tunnistamaan nopeamman pelaamisen merkityksen. Valmennetaan siis joukkuetta valmentamatta. Tiedostamaton valmentaminen on usein tehokkaampaa kuin selkeillä ohjeilla tapahtuva valmentaminen, jolloin pelaajat eivät opi itsenäisesti tunnistamaan mitä, miten ja milloin tulisi toimia.

Kun harjoitteluun tuodaan mukaan kolme pelin vaihetta, saadaan siirtymä itse otteluun kokonaisvaltaiseksi. Pelaajat harjoittelevat sitä, minkä kohtaavat otteluissakin. Yhden osa-alueen harjoitelemisen tulisi samalla kehittää muitakin.

Ajattelu laatikon ulkopuolelta voi antaa ideoita, joita sisäpuolella emme osanneet katsoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s