Kolikon kaksi puolta

Kun ajattelemme arkista elämäämme on normaalia, että hyvää suoritusta seuraa heikompi. Se voi olla juoksulenkki, kokkaaminen tai sängyn petaaminen. Ihan vain aamulla herääminen. Sama toimii myös toisinpäin. Se on väistämätöntä. Kaikki mitä teemme ei aina ole sitä mitä oletamme sen olevan. Toisaalta myöskään kaikella mitä teemme ei ole sitä vaikutusta mitä toivoisimme sillä olevan. Olemme opittujen mallien vankeja ja oletuksien orjallisia seuraajia. Emme pohdi toimintamme vaikutuksen todellisia syitä tai seurausta.

Joukkue on pelannut erinomaisesti ottelun ensimmäisen puoliajan ennakkoon vahvempaa joukkuetta vastaan johtaen tauolle mentäessä. Valmentaja kehuu suoritusta kopissa toivoen pelaajien kykenevän ylläpitämään hyviä suorituksia toisellakin puoliajalla. Ottelu jatkuu vastustajan ottaessa pelin haltuunsa. Toisin siis kuin valmentaja on toivonut. Päätelmämme on, että pelaajille tuli liiallinen hyvänolon tunne ja näin vastustaja pääsi peliin mukaan lopulta voittaen. Kun nopeasti analysoimme tapahtuneen, teemme johtopäätöksen millä ei ole välttämättä mitään tekemistä tuloksen kannalta.

Toinen arvio voisikin olla, että joukkue, joka oli ennakkoon vahvempi, tuli heikon puoliajan jälkeen kentälle täynnä uutta virtaa. Valmentaja oli palauttanut heidät maanpinnalle. Erittäin yleinen käyttäytymismalli tässä kohtaa. Oletuksena siis on, että valmentajan reagoiminen puoliajalla muutti joukkueen pelaamisen paremmaksi mitä se ensimmäisellä puoliajalla oli.

Olemme käyneet läpi kaksi mallia valmentajien toiminnasta. Kaivakaamme tähän rinnalle kolmas vaihtoehto. Joukkue joka on ollut tappiolla puoliajalla menee koppiin, pelaajat ovat opittujen mallien johdosta olettaneet valmentajan antavan heille ”föönihoidon”. Koppiin tullessaan valmentaja päinvastoin onkin lähestynyt peliä rauhallisena ja mahdollisimman objektiivisesti. Hän on nostanut esille pelillisiä ongelmia ja sitä kautta antanut pelaajille keinoja kääntää ottelu. Hän on tiennyt jotain mikä liittyy ajattelemiseen ja luontaiseen seuraukseen.

Mennään vielä askel pidemmälle. Kuten alussa mainittiin hyvää suoritusta seuraavan heikompi suoritus ja toisinpäin. Oliko kummankaan valmentajan toiminnalla lopulta todellista vaikutusta tuleviin tapahtumiin? Pelaajat ovat voineet itse havaita suoritustensa vaikutuksen ja ajattelu ei ole ollut aikaisemman kaltaista. Toisessa tapauksessa hyvälle tunteelle on annettu valta ja toisessa pettymyksen jälkeen haluttu parantaa suoritusta. He ovat tehneet tämän päätelmän ilman ulkopuolista vaikutetta. Toisaalta valmentaja on voinut johdattaa heitä oikeaan suuntaan. Lopulta kuitenkin pelaaja on se, joka omaa ajatteluaan hallitsee.

Jos kerran tämä on tiedettyä käyttäytymistä ihmiselle, mikä on valmentajan merkitys suuntaa muutettaessa? Omalla käytöksellään ja reagoimisellaan valmentaja voi vaikuttaa pelaajan ajatteluun ohjaavasti. Hänen on saatava pelaaja itse tunnistamaan toimintansa. Voihan olla, että meuhkaamisella hän vaikuttaa päinvastoin mitä sillä toivottiin saavutettavan. Etenkin jos pelaaja itse oli tunnistanut muutoksen tarpeen.

Yksi hankalimmista haasteista on tunnistaa hetket toimia. Yleensä noissa tilanteissa ei ole aikaa tehdä syvempiä analyysejä, vaan sen on tultava alitajunnasta. Mitä kykenevämpi valmentaja on ymmärtämään erilaisia syy- ja seurausmalleja, sen paremmin hän on noita hetkiä käsittelee. Tilanne on hieman samanlainen kuin ottelun lopussa tapahtuvat taktiset muutokset. Toisinaan ne onnistuvat ja riski on kannattanut. Näinä hetkinä valmentaja esiintyy edukseen. Kolikolla on kääntöpuolensa. Jos tuo riskinotto ei onnistukaan? Miltä se saa valmentajan näyttämään? Jokainen tietää vastauksen.

Mielihyvä ja pettymys saavat vastakkaista ajattelua heräämään. Miten kontrolloida sitä optimaalisesti ja kuinka pienentää vastakkaisten ajatusten vaikutusta toisiinsa on haaste. Kun ymmärrämme tämän olemme lähempänä isompaa onnistumista.

2 kommenttia artikkeliin ”Kolikon kaksi puolta

  1. Intuitio, sisäinen tunne, piti yhden tutkimuksen mukaan hyvin paikkansa, kun tyypit olivat omalla vahvuusalueellaan. Mutta intuitio ei osunutkaan oikein, kun tyypit olivat itselleen vieraalla alueella. Tämä tutkimus koski muistaakseni johtajia.
    Valmentajakokemus saattaa siis lisätä intuition hyväksikäyttöä ? (hiljainen viisaus?)
    Ps. Hyviä plogeja sulla, Akusti.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s