Sapattivuosi

Tämä juttu on julkaistu EOM-lehdessä 1/2019

Sapattivuosi tarkoittaa jokaiselle omanlaista vanhasta poikkeavaa toimintaa. Toisille se on totaalinen irtiotto jalkapallosta, toisille mahdollisuus lähteä kehittämään itseään rauhassa ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Joka tapauksessa se on oravanpyörästä irtautumista, uuden kokemista.

Kauden päätös on yhtä odotettu tapahtuma kuin sen alkaminenkin. Kun valmentajalla on edessään sapattivuosi, sitä odottaa toisenlaisin tunnelmin. On suunnitelmia tulevasta, halu toteuttaa väliin jääneitä haaveita. Pieni huilaaminen ja lomailu ei ole kenellekään ongelma. Kun se muuttuu pidempiaikaiseksi, saa se uuden sävyn. Päivät muuttuvat pitkiksi, jos ei ole hoksannut tehdä itseään kiireiseksi. Puhelimen hiljaisuuttakaan ei kannata ihmetellä.

Suurimpia etuja on mahdollisuus kouluttautua ja kehittää itseään ilman jatkuvan stressin tuomaa taakkaa. Erilaisiin tyyleihin ja suuntauksiin voi paneutua ajalla. Valmentaja kykenee kouluttautumaan levänneenä ja sillä tavoin vastaanottavaisempana. Sisäistämisen laatu on aivan eri tasolla kuin arkea pyörittäessä tai valmennuksellisten asioiden pitäessä aivot kuormitustilassa. 

Tämä samainen aivojen lepuuttaminen luo mahdollisuuden työstää ennestään opittua paremmin. Opittu tieto muuttuu syvällisemmäksi, mikä taas tarkoittaa ajattelun parantumista. Useat tiedostamattomat pätemättömyydet muuttuvat tiedostetuiksi ja näin syntyy omien tai muiden toimintatapojen kyseenalaistaminen. Se tarkoittaa uudenlaista pohdiskelua. Mikä taas on merkki kehittymisestä.

Se myös mahdollistaa otteluiden katsomiseen uudella tavalla. Niitä voi seurata ilman jatkuvaa tarvetta löytää jotain itseään hyödyntävää. Alitajuntaisesti prosessi on koko ajan päällä ja peliä lähestyy toisin, sitä ajattelee toisin. Kun mielessä ei ole tarvetta löytää ratkaisuja, pelaaminen näyttäytyy ahaa-elämyksinä, mielenkiintoisina yksityiskohtina, joita kiireessä ei tule ajateltua.

Kolikolla on kaksi puolta. Vaarana on totaalinen sivuun jääminen, etenkin jos ei ole valmiutta tehdä töitä pitääkseen jalkapalloajatteluaan yllä. Tauot tai välipäivät pohdiskelusta muuttuvat väliviikoiksi ja hiljalleen välikuukauksiksi. Vaatii kurinalaisuutta kehittää itseään, kun huomisesta ei ole huolta. Houkutuksia on joka kulman takana. Siinä on raivattava itselleen aikaa ja seurattava vallitsevia trendejä sekä puheenaiheita. Ilman tätä paluu kentille muuttuu haastavammaksi.

Lopulta tärkeintä on tehdä sitä mistä pitää ja tuntiessaan olevansa valmis, panostaa itsensä kehittämiseen. Väitänkin valmentajan, joka on tehnyt töitä sapattivuotenaan tulevan takaisin arkeen parempana, päivitettynä versiona siitä mitä aikaisemmin oli. Kaikki tietotaito, jota matkalla on kerääntynyt pääsee kukoistamaan. Alitajunta on saanut järjestää eri palasia oikeisiin lokeroihinsa. 

Mikä tahansa on ratkaisu, älä ystävysty yksinäisyyden tai tyhjyyden tunteen kanssa. Oli päätös kuinka oma tahansa, nämä veijarit haistavat mahdollisuutensa tulla kavereiksi ja se ei tiedä koskaan hyvää. Ne ovat huonoa seuraa.

Akusti Salonen

Kirjoittaja on jalkapallovalmentaja, joka on päättänyt pitää sapattivuoden ja ottaa siitä kaiken ilon irti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s