Ei oltu valmiita – mitä se kertoo?

Jokainen meistä on käynyt katsomassa otteluita seuraten tapahtumia enemmän tai vähemmän tarkemmin. Toisinaan kaverin kanssa keskustellen ja toisinaan yksityiskohtiin syventyen. Toimimme kummalla tavalla tahansa niin teemme havaintoja. Osa on alitajuntaisia, jotka ymmärrämme vasta myöhemmin ja osa saa ajattelumme välittömästi heräteltyä. Joitakin jää jälkeenpäin syvemmin miettimään.

Seuraavassa ajatusleikki jossa lähtökohtana on ottelu, esimerkki tällaisesta ajatuksen synnystä. Ottelussa pelaa vastakkain kaksi tasaväkistä joukkuetta hyvissä olosuhteissa. Tässä skenaariossa niitä on hankala erottaa toisistaan. Kyseessä olkoot joukkue A sekä joukkue B. Ottelu pelataan lauantaiaamuna. Joukkue B voittaa ottelun, vaikkakin viimeksi se hävisi kyseisen kamppailun maalilla. Sitä ennen päädyttiin tasatulokseen. Erot ovat siis marginaaliset.

Valmentajat analysoivat ottelua sen päätyttyä. He käyvät läpi oman joukkueensa suoritusta. Molemmat keskittyvät siihen mitä tehtiin ottelun aikana hyvin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Kumpikaan valmentajista ei analysoi vastustajaa ja sen vaikutusta oman joukkueen tekemiseen. Keskittyminen on täysin omassa pelaamisessa ja toiminnassa. Vielä vähemmän he analysoivat kulunutta viikkoa ja miten se vaikutti otteluun. He siis analysoivat sitä mitä ovat nähneet hetki sitten ja tekevät siitä päätelmänsä.

Joukkue A siis häviää ottelun. Valmentajan mukaan pelaajat eivät olleet hereillä, kun ottelu alkoi niin aikaisin. Keskittyminen ja halu voittaa eivät olleet tänään mukana. Asenne ei ollut kohdillaan, ei oltu valmiita. Jos nämä tekijät eivät olisi vaikuttaneet niin tulos olisi ollut toisenlainen. Joukkue B:n valmentaja ei näitä näe ongelmina, koska tulos oli hyvä. Vastustajan mainitsemat häiriötekijät eivät hänestä olleet mainittavia.

Valmentajat analysoivat oman joukkueen suoritusta ja näkevät ottelun suoritukset siinä valossa. Miksi? Pitäisikö analyysin olla laajempi ja katsoa sitä objektiivisesti molemmat joukkueet huomioiden? Harvemmin ottelun jälkeen kuulee valmentajan analysoivan ottelua huomioiden vastustajan tekemisen. He eivät lähde analysoimaan miksi jokin asia ei onnistunut, vaan missä ei onnistuttu. Kun ottelua käydään läpi unohtuu miten tähän otteluun valmistauduttiin, jotta tulos olisi ollut toisenlainen. Nähdään vain hetki, ei valmistautumista sen takana.

Mitä valmentajat tekevät katsoessaan peliä nauhalta tai keskustellessaan siitä? Etsivätkö he ottelussa tapahtuvia virheitä vai katsovatko näkyykö viikolla harjoiteltuja asioita, jotta nuo virheet olisi voitu välttää? Pohtivatko he näissä analyyseissä virheiden etsimisen lisäksi miten tulevalla viikolla harjoitellaan seuraava vastustaja huomioiden. Ollaan kiinni hetkessä, ei siinä mitä tapahtui ennen tai mitä tapahtuu matsin jälkeen. Tutkitaan ottelua, mutta ei reflektoida omaa tekemistä.

Ottelua jälkikäteen katsottaessa tulisi lähtökohtana vahvemmin olla mennyt viikko. Toisin sanottuna analysoida valmistautumista otteluun. Tarkastetaan, miten valmistautuminen onnistui ja miten luodaan uusia referenssejä tulevalle viikolle. Jos katsotaan vain ottelua ja siinä tapahtuvia yksittäisiä kohtia, analysoidaan jotain mitä ei kyetä hallitsemaan. Ei pohdita tekemistä laajemmin toimintaa edistääkseen. Nähdään se mikä on nähtävillä, mutta ei toimintaa sen takana.

Valmentajana tulisi analysoida jatkuvasti, pohtia päätelmiä ja analysoida uudelleen. Kaikkea ja koko ajan. Haastaa omaa tekemistä päivittäin. Ota huomioon kokonaisuus, ei vain osia siitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s