Ei niin vähäistä ettei tärkeää

Harjoittelulla tavoitellaan asioita, joita pelissä pyritään toteuttamaan. Luodaan mahdollisimman ottelua lähellä olevia tilanteita. Osia kokonaisuudesta irroitetaan, jotta näillä osa-alueilla saavutetaan kehittymistä. Säännöt ovat yksi osa tätä vaihetta. Aina, kun harjoittelussa on mukana pelillisiä osia, tulisi niissä olla mukana vastaavat säännöt. Jos ei kaikkia, niin tärkeimmät kuten paitsiot, vapaapotkut ja sivurajaheitot. Ne ovat pelinomaisia suorituksia.

Otetaan esimerkiksi sivurajat ja niiden merkitys otteluissa. Erikoistilanteista ne ovat yleisimpiä. Jostakin syystä sivurajaheittoja pidetään harjoituksissa tapahtuvien pelien hidastajana. Tämä voi vaikuttaa pieneltä asialta, mutta jalkapallo pelinä koostuu pienistä asioista. Sivuuttaessamme yhden, on seuraavan ohittaminen jo helpompaa. Johdonmukaisuus katoaa ja lumipalloefekti on valmis.

Esimerkki: Joukkue rakentaa alhaalta edeten vastustajan kolmannekselle. Pallo menee sivurajasta yli ja heiton sijaan, se aloittaakin hyökkäyksen omalta maalivahdilta. Joukkue siis menettää saavuttamansa edun. Positiivista on kahden ensimmäisen kolmanneksen rakentelun toistuva harjoittaminen. Toisaalta puolustava joukkue heikosta prässäämisestä huolimatta saa voitettua itselleen mahdollisuuden puolustaa kauempana omalta maalilta.

Tätä voi tarkastella myös puolustamisen näkökulmasta. Tavoitteena on harjoitella prässäämistä ylhäältä. Joukkue suoriutuu hyvin ja saa vastustajan pelaamaan sivurajasta yli, vaikkakin puolustavan pelaajan kautta. Heiton sijaan peli jatkuu maalivahdilta. Näin prässänneen joukkueen on joko nopeasti palattava muotoon tai siirryttävä prässäämään painottomalle puolelle tasapainottomassa tilanteessa, riippuen miten nopeasti maalivahti pelin avaa. Saavutettu etu on siis menetetty.

Heittojen avulla peliin tulee luonnollinen rytmi. Se auttaa ylläpitämään suorituksia, joita pelissä halutaan. Joukkueen tavoitellessa aktiivista prässiä, heittojen avulla se mahdollistuu pidempään. Jos jokaisen ”katkon” jälkeen juostaan muotoon ja toistetaan lähtötilannetta, ei pelin eri vaiheita synny riittävästi. Muotoon palaamalla pelaajista tulee hyviä palaamaan muotoon. Sivurajojen avulla kehitetään prässäämistä hyväksi muillakin alueilla sekä pidempään.

Näin harjoiteltaessa unohdetaan yksi pelin vaihe. Riistosta tapahtuvat tilanteenvaihdot jäävät harvemmiksi rakentelun lähtiessä aina maalivahdilta. Vaikka joukkue on hetkellisesti menettänyt pallon ylhäällä, kykenee se sääntöjen avulla harjoittamaan tilanteenvaihtoa ja sen nopeuttamista laadukkaammaksi. Mitä toistuvammin harjoituksessa tulee esiin pelaamisen vaiheet hyökkääminen, tilanteenvaihdot ja puolustaminen, sitä paremmiksi ne kehittyvät. Nämä vaiheet muodostavat pelin kokonaisuuden.

Sivurajaheittojen lisäksi toinen kaltoin kohdeltu sääntö on paitsiot. Niitä ei joko ole ollenkaan, tai ne päästetään läpi tilanteissa mitä ei ottelussa voisi kuvitellakaan. Tällä hyvää tarkoittavalla toimella luodaan pelaajille tilanteita, joihin harjoituksissa on reagoitava, kun ottelussa niitä ei synny. Eritoten puolustajille tämän säännön puuttuminen tuottaa tilanteita, joissa heidän on toimittava vastoin opetettua.  Ajatellaan taas prässäämistä. Valmennus haluaa sen tapahtuvan ylhäältä. Paitsiosäännön vajaavaisuuden tai puuttumisen johdosta puolustajien on ristiriitaista toimia sen mukaisesti. He siis joutuvat reagoimaan toistuvasti tavoitteiden vastaisesti.

Kun pelataan, ei pitäisi olla niin pientä peliä missä paitsiot eivät olisi mukana. Tämä opettaa pelaajia tekemään samoja toimintoja kuin ottelussa. Mitä lähempänä pelit ovat ottelua, sitä enemmän tuotetaan harjotuksissa oikeita tilanteita. Harjoitusten tarkoitushan on korostaa tilanteita ottelusta.

Valmentajan tulisi miettiä, mikä on pelaajille ja pelaamisen kehittämiselle parasta. Miksi jotain tehdään? Tavoite on pitää 11v11 sääntöineen lähtökohtana. Pelaajien saadessa peliä vastaavia kokemuksia, he myös tunnistavat paremmin näitä tilanteita otteluissa.

Jalkapallossa ei ole niin vähäistä asiaa, ettei se olisi tärkeää.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Ei niin vähäistä ettei tärkeää

  1. Hyvä kirjoitus.
    Se, mitä treeneissä painottaa, näkyy pelissä. Opin aikanaan Bosse Johanssonilta, että paitsiot pitää olla, vaikka pelaisi 4v4 , jos haluaa, että joukkue oppii pelaamaan linjassa.
    Loppupeli on usein hukattu mahdollisuus.
    Aika usein loppuveryttelyn ensimmäinen osio, jos ajattelee tempoa tai opetuksellisuutta. Kuitenkin se on ehkä treenin tärkein osio.
    Mutta …ohjelmointi eli, mitä missäkin treenissä ja sen osiossa, vaatii valmentajalta näkemystä siitä, minkälaiseksi oman joukkueensa pelin haluaa rakentaa. Kopioinko jotain joltain muulta valmentajalta vai hyödynnänkö pelaajieni kyvyt, voimavarat ja jopa intohimot. Tässä on ehkä suurin ero pärjäävien ja muiden valmentajien välillä.
    Tällaista tällaiselta eläköityneeltä valmentajalta.
    Voi hyvin Aku !

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Timo kommentistasi. Olet oikeassa tuosta loppupelin roolista. Senhän pitäisi olla vaihe jossa tarkastetaan miten aikaisempi opittu tulee isompaan peliin mukaan. Etenkin jos isompi peli on 11v11 tai mikä onkaan ikäluokan pelikoko.
    Valmentajalla tulee olla ajatus miten hän haluaa joukkueensa pelaavan. Hänellä tulee myös olla ymmärrys minkälaisia pelaajia hänellä on käytettävissään ja hyödyntää näitä ominaisuuksia joukkueen pelaamista kehitettäessä. Muuten homma ei toimi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s