Menneisyyden vangit

Menneisyys on se mikä on tehnyt meistä sen mitä olemme tänään. Se on antanut suunnan mihin kuljemme. Sitä ei voi muokata tai muuttaa. Menneisyys luo varjoja, joiden alla elämme. Se voi olla taakka tai ylpeyden aihe. Se voi olla hidastaja tai eteenpäin vievä voima. Mitä enemmän jäämme siihen kiinni olematta nykyhetkessä, sitä hankalampi meidän on nähdä tulevaisuuteen. Menneisyys voi olla vankila, josta on paettava päästäkseen eteenpäin.

Jalkapallon historiasta löytyy esimerkkejä kuinka menneisyyden varjot ovat kahlinneet kokonaisen seuran. Eletään jo olleessa ja ne ajat hallitsevat vieläkin toimintaa. Jos nykyisyys koostuu uskomuksista siitä mikä joskus toimi tai toi mainetta sekä kunniaa, se kertoo kyvyttömyydestä uusiutua. Se voi olla potentiaalin pysäyttävä voima. Innovatiivisuus katoaa.

Tämä pätee myös valmentajiin ja pelaajiin. Eletään muistoissa ja asioissa, joita tehtiin muutama vuosi sitten. Tuodaan ne nykypäivään. Todellisuudessa esimerkiksi pelaajan kohdalla on tapahtunut hidastumista ja vanhaan pelitapaan jämähtämistä. Pelaaja itse ei tätä huomaa, vaan toivoo kaiken tapahtuvan hänelle sopivalla tavalla. Kun asiat eivät kuljekaan hänen vauhdilla tai ajatusten mukaisesti, syntyy ongelma. Hän ei ole osannut muuntautua pelin vaatimusten mukaan tai ei ole ymmärtänyt uusia haasteita, joita hän kohtaa. Hänen sopeutumiskykynsä on heikko omien menneisyyden ajatusten ollessa hallitsevia. Varjot ovat liian pitkiä.

Mitä paremmin pelaaja kykenee muuntautumaan, sitä varmemmin hän sopeutuu uusiin olosuhteisiin, valmentajiin tai kulttuuriin. Jos pelaaja jää kiinni muistoihin, ei tulevaisuus näytä valoisalta.

Valmentajalla taas jokin tapa on aikanaan tuonut menestystä, mutta tuolloin ei ymmärretty pohtia syytä mikä menestymiseen johti. Oliko se vain sattumaa vai määrätietoisen työn tulos? Pystyisikö sen toistamaan uudet muuttuvat tekijät ja ympäristön huomioiden? Valmentaja siis nojaa siihen, mitä on tehty katsomatta mitä hänellä on nyt ja mihin se voisi johtaa tulevaisuudessa. Ei haeta syvempiä syitä onnistumisten takana. Lähestytään toimintaa omien vahvojen ajatusten kautta, ei käsillä olevan materiaalin kautta.

Kun valmentaja ei ole pohdiskellut tekemistään säännöllisesti ja ajoittain kovemmallakin otteella, muuttuu onnistumisten toistaminen vaikeammaksi. Ei ymmärretä huomioida asioita menestyksen takana. Tehdessään reflektoinnin rehellisesti ja ottaen pienetkin asiat huomioon uutta rakentaessa, mahdollisuudet seuraavaan onnistumiseen ovat huomattavasti suuremmat. Pohtimalla nykyhetkeä voidaan lähteä kohti tulevaisuutta.

Menneisyyttä tai tulevaa ei ole olemassa sellaisenaan, on ainoastaan nykyhetki. Muistellessamme menneisyyttä todellisuudessa ajattelemme sitä nykyisyydessä. Suunnitellessamme tulevaisuutta mietimme sitä nykyhetkessä. Ymmärtäessämme tämän voimme kehittyä. Olemalla nykyhetkessä ja hyväksyessämme sen, voimme mennä eteenpäin. Tämä ei silti poissulje mahdollisuutta luoda tulevaisuuden suunnitelmia. Ne tapahtuvat kuitenkin nykyhetkessä.

Kun jätämme varjot taakse, edistymme. Se on askel kohti uutta. Ei mahdoton koska menneisyys voi opettaa. Se ei saisi kuitenkaan määrittää toimintaa. Siitä on osattava irroittautua löytääkseen uutta. Nykyhetkessä oleminen, asioiden ja suuntausten aistiminen sekä loputon uteliaisuus mahdollistavat aivan uuden tulevaisuuden rakentamisen. Se voi olla hyppy tuntemattomaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s