Hyökkäämisestä ja puolustamisesta

Jalkapallo on peli, jossa on monenlaista ajatusta sekä näkemystä. Tapoja pelata on lähes yhtä monta kuin on valmentajaakin. Futis on siitä hieno laji, että se synnyttää keskustelua ja parhaimillaan nuo keskustelut voivat olla todella syvällisiä ja opettavaisia. Se vaatii molemmilta osapuolilta ymmärrystä ja kykyä nähdä asiat laajemmin kuin vain omalta kannalta. Toisin sanottuna osaamista katsoa asioita kuplansa ulkopuolelta. Osalle keskustelujen käyminen voi olla hankalaa, koska tarve korostaa omaa osaamista menee keskustelun yläpuolelle. Ego on isompi kuin aihe. Tällöin subjektiivisuus vie tilan objektiiviselta ajattelulta.

Jalkapallon vaiheet voidaan määritellä hyvin yksiselitteisesti. Joukkue jolla on pallo, hyökkää ja joukkue jolla ei ole palloa, puolustaa. Näiden toimintojen välissä on tilanteenvaihdot. Nämä mainitut vaiheet ovat joukkuefunktioita ja ne voidaan jakaa vielä tarkemmin hyökätessä rakentamiseen ja maalintekoon, puolustaessa rakentamisen häirintään ja maalinteon estämiseen.  

Näyttökuva 2020-5-3 kello 13.36.15.png

Ottelussa nämä neljä vaihetta ovat läsnä toistuvasti. Tästä olemme tehneet objektiivisen lähtökohdan minkälaisia toimintoja ovat hyökkääminen ja puolustaminen.

Esimerkki 1: Ottelu on lopuillaan ja joukkue A haluaa säilyttää johtoasemansa. Johtoasemansa pitääkseen yksi taktinen keino on pelata pallo kulmalipulle ja suojata sitä siellä. Tässä tilanteessa suojaaminen on pallollinen toiminto, eikö vain? Joukkue B:n pelaaja tulee tilanteeseen pallottomana eli hän puolustaa. Usein kuulee ajateltavan, että tämä kulmalipulla tapahtuva suojaaminen on puolustamista pallolla. Tilanteessa on vastustaja, joka tässä tilanteessa myös puolustaa. Tarkoittaako tämä siis kulmalipulla olevan kaksi pelaajaa, joista molemmat puolustavat?

Esimerkki 2: Joukkue B johtaa ottelua ja päättää taktisena toimintona pitää palloa omalla joukkueella syötellen sitä toisilleen etenemättä. Tämä on siis pallollista toimintaa eli hyökkäämistä. Taktinen päätös syöttelemällä minimoida pallon menettäminen. Tätä kuulee kutsuttavaksi puolustamiseksi pallollisena. Puhumme siis yhä pallollisesta toiminnosta. Vastustaja on kentällä ja pallottomana tavoittelee palloa omalle joukkueelle eli riistämään pallon. He siis puolustavat. Koska joukkue B:kin puolustaa vaikkakin pallollisena, on kentällä kaksi puolustavaa joukkuetta. Tässä tapauksessa, jos pallo on koko ajan joukkue B:llä, milloin heidän toimintonsa muuttuu hyökkäämiseksi?

Esimerkki 3: Joukkue C:n taktinen lähestyminen otteluun on prässätä ylhäältä eli häiritä vastustajan rakentelua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sekä mahdollisimman kaukana omasta maalista. He siis puolustavat korkealta voittaakseen pallon aikaisessa vaiheessa. Tällä tavoin toimimalla tavoite on riiston jälkeen hyökätä lähempänä vastustajan maalia. Tätä kuulee kutsuttavan puolustamiseksi hyökkäävästi tai hyökätään puolustamalla. Samaan aikaa kentällä on joukkue, joka rakentaa hyökkäystä maalivahdilta ja sitä kautta pyrkii etenemään. Onko kentällä siis kaksi hyökkäävää joukkuetta?

Esimerkki 4: Valmentaja opettaa lapsille, mitä hyökkääminen on ja mitä sillä tavoitellaan. Hän käy läpi pallollisen ja pallottoman toimintoja tässä vaiheessa. Seuraavaksi hän opettaa puolustamisen periaatteet. Kaikki on hyvin ja lapset ovat ymmärtäneet näiden kahden vaiheen eron. Tämän jälkeen valmentaja alkaa puhumaan puolustamisesta pallollisena tai vaihtoehtoisesti miten joukkueen tulisi hyökätä pallottomana. Minkä viestin valmentaja antaa käyttämällä käsitteitä, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa? Ensin kerrotaan, mitä hyökkääminen on ja toisessa tilanteessa puolustetaan samoilla menetelmillä.

Näissä kaikissa esimerkeissä on selkeä ristiriita. Varsinkin, kun jalkapallon vaiheet ovat yksinkertaisesti määriteltävissä. Silti näissä esimerkeissä molempien joukkueiden toiminnot ovat samaa vaihetta kuvaavia. Kuten alussa todettiin, on pallollinen toiminta hyökkäämistä ja palloton puolustamista. Selkeämmin sanottuna joukkue toteuttaa jompaakumpaa. Ei siis kumpaakin. Silti pakonomaisesti tiedostamatta tai tiedostaen halutaan sekoittaa puurot ja vellit.

Hyökkäämisessähän tavoite on olla menettämättä palloa, jotta päästään haluttuun tavoitteeseen eli maalintekoon. Ottelun lähtökohta on tehdä vähintään yksi maali enemmän kuin vastustaja eli voittaa ottelu. Puolustamisessa taas tarkoitus on estää vastustajaa tekemästä maaleja sekä voittaa pallo omalle joukkueelle, jotta hyökkäämisen tavoite voi onnistua. Se, miten tämä toteutetaan, on jokaisen valmentajan oma henkilökohtainen näkemys parhaaseen tulokseen eli voittamiseen pääsemiseksi.

Keskustelu yleisesti on vahvasti subjektiivisella tasolla, ei objektiivisella. Peliä halutaan ja pyritään lähestymään monimuotoisilla ja vaikeillakin tavoilla. Ajatellaan useita asioita heikosti, ennemmin kuin muutamaa laadukkaasti. Keskustelu pysyy niin kauan mielipiteisiin perustuvana, kun Mitä ei ole selkeä ja ymmärretty. Kun Mitä on selkeä, voidaan siirtyä Miten tasolle. Usein valitettavasti se menee toisinpäin, jolloin pysytään Miten-tasolla, vaikka luullaan olevan Mitä vaiheessa. Jonkun subjektiivinen aplikaatio (Miten) ei tarkoita sen olevan objektiivinen universaalinen totuus. 

4008c6e9-5b3c-4904-9ae6-c6a95d1b86d8.jpeg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s