Missä menet Turkufutis? Osa1

Oli aika, kun olimme parhaita. Oli aika, kun olimme vahvoilla Suomifutiksessa. Oli aika, kun täältä tuli maajoukkuepelaajia vuosi vuoden jälkeen, niin nuorissa kuin aikuisissakin. Oli aika kun molemmat pääsarjajoukkueet pelasivat mitaleista. Oli aika, kun junioreissa joukkueet olivat maamme kärkipäätä ikäluokasta toiseen. Tuo aika on kaukana menneisyydessä, saammeko sitä koskaan takaisin? Ei jos nykyinen tekeminen jatkuu.

Aikanaan Nappulaliigan ollessa voimissaan, se piti huolta massoista nuorimmissa ikäluokissa. Kaikille oli tarjolla jalkapalloa lähellä ja kehittyneemmille Kaupparit. Tulessaan u12 ikäluokkaan, Nappulaliigan toiminta päättyi ja pelaajat jakautuivat seuroihin. Seuroihin siirtyi isoja pelaajamääriä aloittavaan ikäluokkaan.  Eikä vain pelaajia vaan Nappulaliiga tuotti myös valmentajia. Pelaajavirta pitkässä juoksussa oli varmasti suhteellisen tasaista isompien seurojen välillä. Toisinaan toinen sai enemmän Kaupparin pelaajia kuin toinen. Toisaalta seurojen halu mennä nuorempiin ikäluokkiin oli kärjen takana tulevien pelaajien taso, se ei ollut riittävän hyvä kyseiseen ikäluokkaan.

Nykyään tuota pelaajaliikennettä ei enää ole olemassa. Pelaajamäärät ovat selkeästi pienempiä lähtökohtaisesti kyseiseen ikäluokkaan tultaessa. Voidaan myös pohtia ovatko ne yhtään sen parempia tällä systeemillä. Myös valmentajien määrä on vähentynyt sekä heikentynyt. Monille valmentajille seuraan tuleminen oli seuraava askel valmentajan uralla ja siellä myös monesti kouluttautuminen todella alkoi. Seuroille aloittavan ikäluokan valmentajan pestaaminen oli erittäin tärkeää ja tuo pesti olikin valmentajien keskuudessa tavoiteltu sekä arvostettu. Nykyään se on yksi pesti muiden joukossa. 

Toinen syy turkulaisen jalkapallon taantumiseen on ollut vanhassa eläminen. Elettiin liian pitkään ajoissa, kun kaikki oli hienosti ja pelaaminen oli valtakunnan kärkien tasolla. Jatkettiin siis kuten aina ennenkin, ymmärtämättä omaa pysähtyneisyyden tilaa. Tämä auttamatta johti siihen, ettei enää menestystä tullutkaan entiseen tapaan. Muualla tehtiin asioita laadukkaammin ja se sama suuntaus on jatkunut. Enää ei toimi asioiden kauniiksi valehtelu kuten pitkään on ollut tapana. 

Samoihin aikoihin, kun tämä alasajautiminen alkoi, ryhtyi muutama ammattivalmentaja ottamaan useampia ikäluokkia hallintaansa ja kokeneet hyvät valmentajat jäivät sivuun. Syynä oli joko korvausten heikkous tai pestien mielekkyys. Yleisesti muutenkin Turun seudulla maksettavat korvaukset olivat jääneet jonnekin ”rakkaudesta lajia kohtaan” aikakauteen. Siellä ne vieläkin ovat. Sikäli erikoista, koska kautta aikojen omia pelaajia edustusjoukkueisiin on haluttu ja se on ollut kunniakysymys. Se on seurojen junioirivalmentajien yksi isoimmista tavoitteista.

Kaukana ovat ne ajat kun turkulainen joukkue jäädessään top kuuden ulkopuolelle oli todella heikosti menestynyt. Nykyään jos joku joukkue pääsee top kymmenen joukkoon, on se useampien jalkapalloihmisten mielestä hyvä saavutus. Taso, tavoitteet ja rima ovat laskeneet hälyttävissä määrin. Turkulaisia ikäluokkien ykkösjoukkueita pelaa toiseksi korkeimmilla tasoilla eikä hälytyskellot soi. Ei ne voi soida, jos löydetään selitys millä asia voidaan lakaista maton alle. Kaukana on ajat, kun Turusta oli kolme joukkuetta B-SM sarjassa. Nykyään ollaan iloisia jos edes toinen ”isoista” sinne yltää ja luultavasti sekin saavutus tulee karsintojen kautta.

Sormia osoittelematta ja ketään erikseen syyttämättä, toiminta ei todellakaan ole sillä tasolla mitä sen tulisi olla alueen koko tai historia huomioiden. Loputtomiin ei voida mennä heikkojen ikäluokkien tai muun vastaavan kaunistelun taakse. Menneessä ei pitäisi elää, mutta ehkä sieltä kannattaisi hakea vinkkejä mitä aikaisemmin tehtiin. Selvää on, että jotain silloin tehtiin paremmin, huomattavasti paremmin.