Vaihtopenkiltä vaikuttaminen

Jokainen tietää miten ottelu vaikuttaa ajatteluumme ja kuinka siihen suhtaudumme. Yksilöllisellä tasolla toimimme eri tavoin. Se on sekä pelaajille että valmentajille hetki, jolloin mitataan miten viikko on sujunut. Ottelupäivä on ”palkkapäivä”. Jos tulos on suotuisa, palkka on isompi ja tappion tullessa taas huomattavasti pienempi. Tuloksesta huolimatta voi tilipussiin kolahtaa ylimääräistä, jos harjoiteltuja asioita esiintyy ottelussa. Joskus vastustaja on parempi eikä sille voi mitään. Tappion hetkellä se pääsee helposti unohtumaan.

Peli alkaa. Ottelua on pelattu muutama minuutti ja kentällä tapahtunut muutama heikompi suoritus. Valmentaja reagoi nopeasti ja vähemmän positiivisella tavalla. Hetken päästä molempien joukkueiden valmentajat nousevat ylös ja alkavat ohjeistamaan omiaan. Tämä siis aivan alkuhetkillä. Mitä harjoituksissa ollaan viikko tehty, jos luotto pelaajiin loppuu alle kymmenessä minuutissa? Miten pelaajat tämän jälkeen uskaltavat yrittää harjoiteltuja asioita, kun niistä heti annetaan negatiivista palautetta?

Toinen koulukunta. Valmentaja antaa ohjeita kentälle rakentavalla sävyllä. Kun peli toimii, ovat ohjeet pelaamista edistäviä. Muutaman minuutin jälkeen ottelun tasoittuessa ohjeistus unohtuu ja alkaa yleistysten huutaminen. Syötöt omille! sekä Aloitetaan pelaamaan! raikuvat kentälle. Mitä valmentaja yrittää tällä tavoin tuoda pelaajilleen? Hänen oma jännittyneisyytensä nousee esille. Aikansa näitä huudeltuaan vaikutus näkyy pelaajien suorituksissa ja jos valmentaja on hermostunut, hermostuvat pelaajatkin. Tällä on iso vaikutus joukkueen suoritukseen. Pelkästään valmentajan eleet kentänlaidalla antavat sanatonta signaalia ja pelaajat reagoivat sen mukaisesti.

Kolmantena ryhmänä ovat yltiöpositiiviset valmentajat. Oma suosikkiryhmäni. On aivan sama mitä pelaaja kentällä tekee, kuulee suorituksen olleen erinomainen tai fantastinen. Yltiökannustamisella viedään positiivisuus äärimmilleen ja sillä tavoin ei anneta pelaajalle mahdollisuutta itse havannoida hyvää tai huonoa suoritusta. Pelaajat sulkevat nopeasti korvansa hyvillekin ohjeistuksille ja tällöin eivät saa pelaamiseen liittyvää tarpeellista tietoa. Mistä tämä epäonnistumisen kehuminen on lähtöisin? Mitä sillä pyritään saavuttamaan?

Vaihtopenkillä tapahtuva käytös on suora johdannainen kentällä tapahtuviin asioihin. Valmentajan vaikutus joukkueen tai yksittäisen pelaajan suoritukseen on uskomattoman suuri, etenkin negatiivinen. Vaikutus on isompi mitä osaamme kuvitella.  Se voi parantaa peliä tai sotkea sen pahemman kerran. Ottelun aikana valmentajan tulisikin määrätyllä tavalla hyväksyä roolinsa katsojana, jolla on muutama kortti takataskussa. Luottaa pelaajiin kuten he luottavat häneen. Käytös vaihtopenkillä kertoo toimitaanko näin.

Peliä seuratessa valmentajan tulisi enemmän pohtia syytä, miksi suoritukset eivät onnistu ja hakea ratkaisua ennen mitään mölähdystä. Ehkä vastustaja prässillään ottaa tilan pelaamiselta pois tai murtauminen on äärimmäisen vaikeaa vastustajan puolustuslinjan pelatessa alhaalla. Ennen reagointia tulisi odottaa hetki, analysoida tapahtuuko sama toistuvasti. Etsiä syyt ja olla arvioissaan mahdollisimman objektiivinen, katsoa oman joukkueen pelaamista ulkopuolelta. Näin ohjeistuskin muuttuisi peliä edistäväksi.  Tämä vaatii keskittymistä, mutta sillä tavoin voidaan auttaa pelaajia parempiin suorituksiin. Joskus hyvätkään ohjeistukset eivät auta, jos vastustaja on yksinkertaisesti parempi. Eivät ne pitkässä juoksussa kuitenkaan hukkaan mene.

Valmentajan vaikutus suoritukseen on merkittävä ja hänen tulisi miettiä sitä yhtä lailla kuin muitakin osia kokonaisuudessa, se on osa valmentamista. Mitä vähemmän tilanteita ratkoo tunteella, sitä syvemmälle itse ongelmaan pääsee. Tunteet voivat olla hyvän valmennuksen suurin vihollinen.