Joskus kauan sitten

Aika ajoin tulee tarve käydä läpi laatikoita ja vanhoja papereita. Tutkia sisältöä roskiin menevän osalta. Pari päivää sitten tein näin ja selailessani yhtä laatikkoa törmäsin muistiinpanoihini reilun kymmenen vuoden takaa. Nuo pari sivua jäivät pyörimään mieleeni, joten tutkin niitä tarkemmin. Tunnistin useita nykyään laajemmin esillä olevia kohtia, vaikka esitystapa poikkesikin hieman. Käsiteltävinä olivat kolmiopelaaminen, ylivoimien luominen, eri linjojen toiminta pelin eri vaiheissa tai kentän osissa sekä linjojen välinen yhteistyö näissä vaiheissa. Ne olivat lähtöpiste, joita jokaisen valmentajan tuli pelaajilleen opettaa vaihe vaiheelta. 

Juuri tämä vaiheittain eteneminen oli huomionarvoista. Miten valmentajan tuli ymmärtää milloin voidaan ottaa seuraava askel ja milloin jatkaa harjoittelua, jos pelaajien taso ei vielä ole riittävä? Ei teetetä asioita, joihin pelaajien vastaanottokyky ei  ole valmis. Esille nousi miten yksilöä valmennetaan joukkueharjoiteessa, ei erillään. Pelaajien tulisi aina harjoitella omilla pelipaikoillaan saadakseen harjoituksesta parhaan hyödyn. Harjoitellaan siis oman pelipaikan vaatimuksia aiheen ollessa mikä tahansa.

Pelaamisessa painotus oli ylivoimien luomisessa pallolliselle sekä pallottomien pelaajien liikkumisessa peliä edistävästi. Tätäkin suuremmaksi nousi syöttämisen merkitys ja se lähes pakonomainen korostaminen jokaisessa mahdollisessa paikassa, oli kyse pelistä tai harjoittelusta. Pallonhallintapelaaminen oli kuitenkin ajattelun ydin. Taktiset pelit tuli aina suunnitella pelipaikkakohtaisesti sekä pelataanko kahdessa vai kolmessa linjassa. Tämä määrittyi paljon sisällön mukaan. Pienpeleissä korostui valmentamisen roolin merkitys. Pysäyttäminen ja kyselytekniikka olivat osa opetusvaihetta. Ne kuuluivat valmennuksen sisältöön sekä tyyliin. Pelaajista haluttiin tehdä ajattelevia peliä paremmin ymmärtäviä yksilöitä joukkuepelaamista unohtamatta. Yksityiskohtien valmentaminen oli tärkeää. Mitä pallottoman pelaajan asento kertoo syöttäjälle tai miten pallottoman pelaajan tuli olla valmis miettimään oman liikkeensä vaikutusta osa- ja kokojoukkueen pelaamiseen? Kun teet tilaa, luot tilaa muualle / toiselle. Tilantekemisellä tuli olla peliä edistävä merkitys.

Nämä linjaukset, jotka ovat vieläkin toimivia, olivat Job Dragtsman mukanaan tuomia. Muistan miten hänen tulonsa myötä valmentaminen uudistui. Syntyi uudenlainen lähestymistapa pelaamiseen sekä harjoitteluun. Hollantilainen tapa rantautui vaikuttaen kaikkeen tekemiseen. Se muutti usean valmentajan käsitystä jalkapallosta ja siitä miten sitä voidaan toteuttaa. Erityisesti harjoitteleminen muuttui johdonmukaisemmaksi, selkeämmäksi ja määrätietoisemmaksi. On todellinen harmi, ettei hänen osaamistaan osattu hyödyntää laajemmin. 

Näitä papereita tutkiskellessani pohdiskelin, mikä on se juttu, miksi tämä herätti näin paljon ajatuksia? Vaikka moniste oli hyvin pelkistetty, mieleeni nousi kohtia, joita siinä ei mainittu. Yksinkertaisuudessaan se oli hyvin syventävä ja laittoi miettimään vahvoja yhdistäviä tekijöitä nykyisiin keskusteluihin, opetuksen sisältöihin tai tyyleihin. Vaikka mennyt on mennyttä, siellä on paljon asioita, joita tehdään nykyään nimitysten ja käytettävän kielen ollessa eri. 

Uusi ei lopulta olekaan niin uusi, siinä on vain erilainen vivahde.             

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s