Kulttuurin syntymisestä

On kyseessä seura, joukkue tai ryhmä valmentajia, sen toimintaa määrittää yhteiset mallit toimia sekä oletukset miten jalkapallosta ajatella. Niiden avulla saavutetaan halutut tavoitteet. Se vaatii ihmisiä, jotka jakavat samat uskomukset ja ovat valmiita niitä kohti kulkemaan. Sitä kutsutaan kulttuuriksi.

Kulttuuri syntyy samoin ajattelevien ihmisten löytäessä toisensa. He voivat jakaa yhteisiä ajatuksiaan. Jalkapallo kontekstissa tämä voi olla viikottainen valmentajien tapaaminen kahvilassa tai vastaavaa. Valmentajat keskustelevat jakaen ideoita, joilla kehittää toimintaa. Parhaimillaan tällainen ympäristö luo uskalluksen tuoda uusia ajatuksia esiin. Ne testataan kriittisesti ja katsotaan toimivuus. Seurauksena on joko aloittaminen alusta tai eteenpäin vieminen.

Kulttuurin rakentaminen ei ole vaikeaa. Se tapahtuu, kun uskomukset yhteisen tavoitteen saavuttamiseen ovat olemassa. Synnyttämiseen ei tarvita suuria massoja vaan se voi alkaa pienellä porukalla. Esimerkiksi seurassa voi olla valmentajia, joiden ajatuksissa on kehittää toimintaa uudella tavalla. Omalla toiminnallaan he tuovat uuden kulttuurin muiden tietoisuuteen. Siihen ei tarvita äänekästä kritisointia tai oman linjauksen oikeaksi todentamista. Se on esimerkillä toimimista. Etenkin jos asema on sellainen, missä toimintamalleja ei voi välittömästi muuttaa. Kaikki lähtee omista teoista, tavoista toimia.

Kyse ei siis ole paremmasta tai huonommasta mallista. On vain kyse erilaisista ajatusmalleista, joista syntyy erilaisia kulttuureja. Valmennuslinjallisesti ajatellen tämän voi jakaa pelitapa A:han ja pelitapa B:hen. Ne poikkeavat toisistaan jo lähtökohtien ollessa erilaiset. Valmentajan pohdiskellessa jalkapalloa, hän pystyy samaistumaan toiseen ajatusmalliin.  Ja näin hakeutuu automaattisesti tuohon ympäristöön, missä muut jakavat hänen ajatuksensa. Olkoot se tässä tapauksessa pelitapa A. Tämä ei tarkoita, että pelitapa B olisi väärässä. Sitä edustavat valmentajat ajattelevat vain toisella tapaa pelaamisesta. Lopulta näillä ajatusmalleilla on yhteinen tavoite: saavuttaa tuloksia. On sitten kyseessä pelaajien kehittäminen, yksittäisten otteluiden voittaminen tai liikunallisuuden lisääminen.

Pahimmillaan kulttuureissa syntyy sokeuden tila. Ei nähdä kuin oma tapa. Ei kyetä ajattelemaan objektiivisesti muita malleja vaan syöksytään toista ajattelumallia tai suuntausta vastaan paatoksella sekä subjektiivisilla näkemyksillä. Toimitaan omassa kuplassa. Kuten aikaisemmin sanottu, ei ole olemassa parempaa tai huonompaa mallia, on vain erilaisia malleja tuloksien saavuttamiseen. Lyhyellä aikavälillä on lähes mahdotonta todentaa heikkoudet tai vahvuudet. Aika kertoo miten tapa toimii.

Erilaiset ajattelumallit ovat rikkaus. Toiminnasta tulee monimuotoisempaa erilaisten kulttuurien joutuessa pohtimaan tapoja kehittyä. Jos olisi vain yksi kulttuuri, jossa kaikki toimivat, kehitys hidastuisi ulkoisten ärsykkeiden puuttuessa. Kaikista tulisi toistensa klooneja. Mitä enemmän valmentajat joutuvat tai paremminkin saavat pohtia omaa ajattelumalliaan, sitä suuremmat mahdollisuudet sillä on syventyä ja kehittyä. Toimivuuden paras mittari on se, miten sitä kopioidaan, kehitetään tai miten siitä puhutaan.

Kulttuuri synnyttää uusia kulttuureja sekä ajatusmalleja. Ne eivät ole pois toisiltaan vaan vahvistavat niitä. Hyvä kulttuuri on aina parempi kuin edellinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s